Maija Mikkola ja Antti Haapalainen evästauolla.

Haukiputaalla vaellettiin vanhalla kirkkotiellä

18.7.17

Seurakunta, Kellon kyläyhdistys ja Takkurannan martat järjestivät vaelluksen muinaisella reitillä

Haukiputaan Kirkkoharjulla jaetaan eväitä: keitettyjä kananmunia sekä siikaleipiä. Alkamaisillaan on vanhan kirkkotien vaellus.
   Tälle samalle paikalle kokoonnuttiin jo satoja vuosia sitten. Kirkkoharjulta kuljettiin kirkkoon ja Salmelan pappilaan ainakin 1700-luvulla.
   Reitin alkupäässä käydään kurkkimassa vanhaa asumuksen pohjaa. Kuljetaan ohi eläinulkoilualueen ja tullaan Topinperälle vievälle tielle. Tässä poiketaan metsään ja pysähdytään vanhan tervahaudan äärelle.
Täällä Haapaviian kohdalla kirkkotie lähtee vinosti koilliseen.

Onneksi on mukana
kyläyhdistyksen oppaita

Vanha kirkkotie on lähestulkoon hävinnyt maastosta. Se on paikoitellen jäänyt rakentamisen alle.
   Parhaiten reitti on säilynyt Topinperällä. Siellä tarkkasilmäinen saattaa vielä havaita metsässä vanhaa polkua ja kärrynpyörien painaumia.
   Vanha kirkkotie näkyy yleiskartassakin, mutta pelkästään kartan perusteella reitin löytäminen maastosta on haastavaa.
   Onneksi tällä kertaa on mukana oppaita: Pirjo Laitila, Pertti Vuolteenaho ja Heikki Kropsu Kellon kyläyhdistyksestä.
   Laitila etsi tietoja vanhasta kirkkotiestä luonto- ja ympäristöalan opintojaan varten.
   Samassa yhteydessä tiedot koottiin kyläyhdistyksen julkaisemaksi kirjaseksi. Sitä on myynnissä ainakin Kellon TB-huoltamolla ja Kellon asukastuvalla.

Harva enää tietää
kirkkotiestä

Reitille osuu hiekkatietä, pururataa, metsäosuutta ja päällystettyä tietä.
   Topinperällä kuljetaan yli Osmanlaaksontien kohti Virpiväylää. Vuorossa on evästauko.
   Termospulloa repusta kaivavat Antti Haapalainen ja Maija Mikkola lähtivät vanhan kirkkotien vaellukselle oikeastaan sattumalta.
   – Huomasin aamulla facebookista, että ystävä on lähdössä tänne. Soitin saman tien diakoniatyöntekijä Johanna Kerolalle ja kysyin, pääseekö vielä mukaan, Mikkola kertoo.
   Melko harva haukiputaalainen tietää vanhan kirkkotien olemassaolosta.
   – Minullekin se oli aivan uusi asia, vaikka jonkun verran olen näissä maisemissa ajellut polkupyörällä, sanoo Haapalainen.
   Mikkola muistaa, kuinka nuorena partiolaisena hiihti kirkolta Virpiniemeen ja muistaa vielä hyvin, kuinka pitkältä matka tuntui.
   Vanhaa kirkkotietä tiedetään käytetyn vielä 1950-luvulla, tosin enää lähinnä oikotienä sekä pelloille ja metsäpalstoille kulkemiseen.
   – Ihme, että kirkkotietä ylipäätään käytettiin, kun ihan lähellä on kulkenut oikea tie, jota talonpoikien oli pakko pitää yllä, miettii Martti Asunmaa.
   Asunmaan mukaan entisajan ihmisillä oli usein asiaa pappilaan: sinne vietiin heiniä ja viljaa veroina, sieltä haettiin kuulutukset.
   – Vainajiakin näitä metsäreittejä pitkin ennen kuljetettiin.

Eväät saatiin syötyä,
matka voi jatkua

Eväät ovat huvenneet ja matka jatkuu pientä hiekkatietä kohti Virpiväylää.
   Ylitetään Virpiväylä ja kuljetaan tien vieressä kulkevaa hiekkatietä. Tullaan Isonniementielle ja ylitetään se.
Ollaan lähellä Annanmäkeä, jonka jälkeen kirkkotie haarautuu.
   Kirkkoon johtanut haara katkeaa nykyään jäähalliin. Toinen haara vie Annalankankaalle Rajaville Oy:n länsipäätyyn ja sieltä kohti Lassilanperää ja pappilaa.

Pappilan pihassa
muistellaan menneitä

Salmelan pappila on nykyään yksityisomistuksessa, mutta omistajan luvalla vaeltajat poikkeavat pihapiiriin, missä Hannu Niemelä tarinoi talon vaiheista.
   Vuonna 1796 valmistuneen rakennuksen ensimmäinen asukas oli Jakob Erikinpoika Frosterus, Iin kirkkoherra. Haukiputaan ja Kellon kylät kuuluivat silloin Iin pitäjään.
   Viimeinen pappilassa asunut pappi oli Risto Haulos perheineen 1982–2000.
   Kanttori Hannu Niemelä on viimeinen pappilassa asunut seurakunnan työntekijä. Perhe asui Salmelassa kymmenen vuotta.
   – Pappila on ollut tärkeä rakennus Ervastinrannan kylän ihmisille. Monet teistäkin ovat käyneet rippikoulun siellä, Niemelä arvelee ja osuu oikeaan: monen vaelluksella mukana olevan käsi nousee.
   Yhteinen matka päättyy rukoushetkeen Haukiputaan kirkossa.