Temmeksen kirkossa on tehty varsin harvoja muutos- tai korjaustöitä

Kovin rakas Temmeksen kirkko

18.7.17

Alpo Saksio on metsästänyt kotikirkossaan oravia ja laulanut kuuluvalla äänellä virsiä.

Muutama päivä ennen juhannusta ilma kylmeni tänä kesänä rajusti. Temmeksen hautausmaalla puhalsi noina päivinä kesäsääksi lähes julmantuntuinen tuuli. Alpo Saksio joutuu kiirehtimään kirkon pihamaalta sisälle tuulen suojaan.
   Koleudesta huolimatta temmesläisellä Saksiolla on mielessään lämmin muisto vuosikymmenien takaa. Muistikuvissa pieni poika istuu joulukirkossa veisaamassa Maa on niin kaunis -virttä. Kirkkoon hän on tullut aamuvarhain hiihtämällä yhdessä vanhimman veljensä kanssa.
    Vaikka vanhaan aikaan jumalanpalvelus kesti, kirkonpenkissä malttoi istua. Saksion isä lauloi kovaa, poika oppi häneltä saman tavan.
   Kun kirkkohetki päättyi, veljesten oli kuljettava tarkasti maantien reunaa, etteivät he joutuisi kotimatkalle kiirehtivien hevosrekien töytäisemiksi. Hiihtäviä poikia matka pelotti.

Sama virsi kuuluu
edelleen jouluun

Viimeisetkin Temmeksen reet ovat vaihtuneet aikoja sitten autoihin, mutta Alpo Saksion jouluun kuuluu yhä joulukirkko ja Maa on niin kaunis -laulu.
   – Kun kirkkoväki veisaa jouluyönä tuttua virttä, hetki tuntuu edelleen kauniilta ja koskettavalta, hän sanoo liikuttuneena.
   Muulloinkin kuin jouluna mies ennättää kirkkoon ja istuu mielellään aina samoilla vasemmanpuoleisilla penkkiriveillä. Tutuilta paikoilta Saksio näkee ikkunasta hautausmaan, jossa hänen omat esivanhempansa lepäävät ikuista unta. Siellä on valmiina myös hänelle varattu hautapaikka.

Rosvot olivatkin
oravia

Saksiolla on yhä avaimet kotikirkkoonsa, vaikka hän ei enää toimi kirkon suntiona. Sitä tehtävää armeijan palveluksessa leipänsä hankkinut mies hoiti aikoinaan viitisen vuotta osa-aikaisena.
   Oma rippikirkko on Saksiolle rakas, ja hän pitää siitä mielellään huolta. Onpa Alpo Saksio yöpynytkin Temmeksen kirkossa muutamina öinä.
   Toimiessaan suntiona hän sai poliisilta ilmoituksen kirkon murtohälytyksistä. Automaattihälytys reistaili välillä, ja kerran paikalle rynnännyt suntio joutui toteamaan, että kirkkoon oli tullut luvatta sisälle konnien sijaan aivan viaton orava.
   Kun kirkolle oli Saksion kodista matkaa, päätti mies muutaman kerran hälytyksen jälkeen nukkua loppuyön sakastissa kaiken varalta.

Pyhyys tulee vasta
paikan päällä

Huumorintajuisesti Alpo ”Allu” Saksio selvittää, että Temmeksen kirkkoon on viime vuosikymmeninä tehty muutamia korjaustöitä, kuten lehterin kaiteen korotus.
   – Laittoivat kaidetta ylemmäksi, että me vanhat ukot emme laulaessa tipahda urkuparvelta alas.
   Saksio käy kirkossa veisaamassa, vaikka tietää, että messuja voisi katsella kotisohvalla televisiosta tai kuunnella omasta radiosta.
   Mutta pyhyyden tunne löytyy täydellisesti vasta kotikirkon penkissä istuessa, hän tuumii.
   – Olen monta kertaa ajatellut, että kunpa kirkossa kävisi enemmän väkeä. Siellä kuulee hyvää musiikkia ja papeilla on saarnoissa sanottavaa. Kirkko on rauhallisuuden paikka.
   – Jos ihmiset jaksaisivat käydä alkuunsa kolme-neljä kertaa, ehkä jumalanpalvelus alkaisi sitten tuntua omalta.
   Allu Saksio ottaa mielellään ihmisiä kyytiin autoonsa, kun hän pyhäaamuina lähtee liikkeelle. Aino Junttila on päässyt usein kirkkoon naapurinsa kyydissä. Junttilan mukaan kirkossa on helppo laulaa virsiä silloin, kun Allu on paikalla.
   Junttila ja Saksio kiittelevät Tyrnävän seurakuntaa hyvästä liitoksesta vuonna 2001. Ei meitä ole jätetty lapsipuolen asemaan, molemmat sanovat.

Kahvin tuoksua
kirkonpenkkiin

Temmesläiset ovat vasta parin vuoden ajan nauttineet kirkkokahvit säännöllisesti messun jälkeen. Kahvit järjestyivät lopulta helposti, kun seurakunta ryhtyi hyödyntämään kirkkotilaan kuuluvaa niin sanottua pikkukirkkoa kahvittelupaikkanaan.
   Seurakunnan suntio keittää sakastissa kahvit, ja Saksion mukaan hyvä kahvin tuoksu alkaakin tulla kirkonpenkkiin messun loppupuolella.
   Saksio selvittää, mikä on Temmeksen – hieman luvatta aikoinaan – rakennettu pikkukirkko.
   – 1800-luvun puolivälissä seurakunnan kirkko kävi välillä pieneksi. Siinä tilanteessa eteläseinään puhkaistiin aukko lisätilaa varten. Siipi on saanut monta kutsumanimeä, kuten pikkukirkko, niittymiesten kirkko tai kuokkamiesten kirkko. Viittaavatko nimet siihen, että herraskansalla oli kyllä kirkossa aina varmasti omat paikat, mutta muut, ”kuokkavieraat”, saattoivat joutua hakemaan istuinpaikkaa.
   – Kun kirkkoa laajennettiin, pappina pitäjällä oli herännäisyyden johtohahmon Nils Gustav Malmbergin veli, tunnettu saarnamies Herman Malmberg.
   Historian tietojen mukaan lisäosalle ei hankittu hyvissä ajoin piirustuksia ja kun laajennuspuuhat tulivat lopulta tuomiokapitulin tietoon, tuli sieltä jyrkkä käsky keskeyttää rakennuspuuha. Komento oli kuitenkin myöhässä, sillä työt olivat jo käynnissä.

Kirkko
juhlinnan kohteena

Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina Temmeksellä vietettiin kirkon 250-vuotisjuhlaa. Tällä kertaa juhlaväki ei mahtunut pikkukirkkoonsa, vaan juhlaruokailu nautittiin Temmeksen koulun liikuntasalissa.
   Samalla pitäjässä vietettiin kyläyhdistyksen ja Tyrnävän seurakunnan yhdessä järjestämiä Temmespäiviä.

RIITTA HIRVONEN