Vettä ja sähköä pitää säästää, mutta rakkaudessa ei tarvitse pihistellä. Näin opettaa lastaan viihdekirjailija Terhi Raumonen
Terhi Raumonen voisi viettää tänä vuonna kymmenvuotistaiteilijajuhlaa viihdekirjoittajana. Hän kirjoittaa Lääkäri- ja Timantti-pokkareita sekä novelleja ja jatkokertomuksia Nyyrikki-lehteen.
Raumonen on ennättänyt tehdä tekstejä myös vuonna 2012 lopetettuun Regina-lehteen.
– Nyyrikki oli minulle tuttu vain nimenä ennen kuin aloin itse kirjoittaa siihen. Tuo hetki tuntui juhlalliselta, onhan kyseessä Suomen vanhin edelleen ilmestyvä kaunokirjallinen viikkolehti. Siihen ovat aikoinaan kirjoittaneet muun muassa Kalle Päätalo ja Pentti Haanpää.
Helsingissä asuva Raumonen kertoo, että hän luki lapsena hieman salaa äitinsä Reginoita.
– Jotkut tarinoista olivat niin vaikuttavia, että muistan henkilöt ja juonenkäänteet edelleen. Se ei kyllä ole ihme: nimimerkkien takana oli kirjoittajia, joista tuli myöhemmin arvostettuja kirjailijoita, kuten Pirjo Hassinen.
Raumonen haaveili jo teinityttönä, että kirjoittaisi joku päivä rakkaustarinoita. Jos hän olisi saanut päättää, kirjoittaminen olisi ollut ainut opiskeltava aine koulussa.
Ajatus oman tekstin julkaisemisesta muhi melkein parikymmentä vuotta. Vasta sitten Raumonen rohkaistui tarjoamaan ensimmäisen tekstinsä kustantajalle.
Kirjan henkilöt
voivat olla peilejä
Terhi Raumonen tietää hyvin, että hänen edustamansa romanttinen viihde niputetaan helposti unelmahötöksi ja hömppäkirjallisuudeksi. Leimaamista tapahtuu siitä huolimatta, että viihdekirjallisuuden takana on useita arvostettuja suomalaiskirjailijoita.
– Vaikka viihdepokkareissa on aina vaikeuksien kautta voittoon -kaava, käsitellään niissä usein hyvin vakavia teemoja ja päivänpolttavia aiheita.
– Haluan kirjoittaa vahvasti suomalaiseen nykypäivään ankkuroituneita tarinoita. Sattumukset voisivat tapahtua jollekin oikeasti tässä ja nyt. Henkilöhahmot eivät ole mitään kiiltokuvia, kuten valkoisella orilla ratsastelevia kreivejä tai muita kliseisiä hahmoja. He ovat ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen, säröineen ja rosoineen.
– Pokkareihin liitetään sitkeästi nostalgia, mutta kyllä niissä on läsnä nykyelämän ilmiöiden koko kirjo, ja esimerkiksi minun naishahmoni ovat hyvin moderneja.
– Ajatuksena on, että lukija löytää henkilöhahmoista samaistumispintaa. Hän voi peilata omia kokemuksiaan fiktiivisten hahmojen avulla. Parhaimmillaan tällä kaikella voi mielestäni olla lähes terapeuttinen vaikutus lukijaan.
Viihteessäkin
rukoillaan
Arkista ja tuttua viihdepokkareissa on tämänkin: kun elämä kuljettaa kivikkoiselle tielle ja ihmisen omat konstit hädässä käyvät vähiin, mieleen tulee rukous.
– Pahassa paikassa moni meistä huokaisee yläkertaan ja toivoo saavansa sieltä apua, vaikka emme olisi erityisen uskonnollisia.
Huokailua ylös on myös viihdekirjallisuudessa. Pappia viihteen kirjoittaja ei ole koskaan kirjoittanut päähenkilöksi.
Kun Raumosen kirjoittamissa pokkareissa käännellään viimeisiä lehtiä, paha ihminen on jollakin tapaa nujerrettu. Hän on ainakin saanut opetuksen, ja lukija voi jäädä toivomaan, että pahis ymmärtäisi tehdä parannuksen.
– Pahan tekijä ei saa jäädä porskuttamaan, kun kirja sulkeutuu. Oikeudenmukaisuuden on voitettava, kirjailija kuvailee.
Toivo ja usko
parempaan ovat ydintä
Viihdekirjallisuuden kuluttajat odottavat myös, että juonen kehittyessä toivo päihittää epätoivon. Näin usko hyvään voi säilyä.
– Toivon säilyminen on kirjoittamiseni ydinsanomaa. Ihmiset ovat tarinoissani olemassa toisiaan varten. Kun elämä vetää maton alta, ylös päästään toisten tukemina.
Raumonen kokee, että tarinan onnellinen loppu – solmujen aukeaminen ja väärinkäsitysten selviäminen – on kirjoittajallekin joka kerta yhtä puhdistava kokemus.
– Yritän itsekin uskoa, että hyvä saa elämässä viimeisen sanan. Samaa rohkaisua haluan välittää myös omalle lapselleni.
Ihmeellisestä rakkaudesta
riittää kirjoitettavaa
Rakastaminen on tosielämässä vaikeaa eikä Raumonen väitä, että aiheesta syntyisi joka kerta helposti tekstiä.
– Rakkaus on ihme. On käsittämätöntä, että ihminen, josta pidän, haluaa olla joka päivä juuri minun kanssani, vaikka hän voisi periaatteessa tehdä mitä tahansa muutakin. Tätä ihmettelen joskus myös omalle aviomiehelleni.
– Jostain niin ihmeellisestä asiasta, kuten rakkaus, ei ole helppo kirjoittaa. Mikä meidät vie yhteen? Mikä meidät pitää toistemme luona? Mysteeriä voi tutkia monesta suunnasta ja saada vastauksiakin, mutta kokonaan se ei tyhjene koskaan. Tässä on varmaan myös työni viehätys.
Romanttisen viihteen kirjoittaminen on saanut kirjoittajan itsensä ilmaisemaan omia tunteitaan aiempaa avoimemmin.
– Nelivuotias poikanikin jo tietää, että sähköä, vettä tai rahaa ei kannata törsätä, mutta rakkautta saa tuhlata määrättömästi – sanoilla ja teoilla.
Ilo on arvokas
voimanlähde
Viihdekirjallisuus on monelle ihmiselle kaivattu pakopaikka arjesta. Jos tämä on jollekulle syy pitää romanttisia tekstejä halppiskirjallisuutena, mielikuva ei loukkaa ammattikirjailijaa.
– Teen työtäni kunnianhimoisesti ja uskon, että romanttisella viihteellä on paikkansa.
Viihde – ilo ja rentous – ovat asioita, joita moni kaipaa elämäänsä. Raumoselle ilo on arvokas asia elämässä.
Sana tuo mieleen myös koululaiskirkon kauan sitten.
– Kirkkohetki päättyi papin mieleenpainuviin sanoihin meille nuorille. Hän totesi: menkää ja palvelkaa Herraa ilolla. Ajattelenkin, että ihmisten kanssa oleminen voi olla iloista ja uskominen muuta kuin synkistelyä.
– Myös puolisoiden kesken huumori on tärkeää, kun arkea pyöritetään yhdessä.
RIITTA HIRVONEN