Kirkon tulisi vallankäyttäjänä sekaantua mahdollisimman vähän seksiopetukseen ja ylipäänsä puheeseen seksistä. Ne eivät ole kirkon tehtäviä, ja harvalla kirkon työntekijällä on niiden tiimoilta minkäänlaista osaamista. Joillakin toki on ja hyvä niin.
Kirkko ei muodosta virallista kantaa siihen, minkälaista ruokavaliota ihmisten tulisi noudattaa tai mitä kukin tekee työkseen. Sen sijaan kirkossa juhlitaan koulunsa aloittavien kanssa, osallistutaan työpaikkojaan menettäneiden suruun tai pohditaan länsimaisen ruokavalion vaikutusta ilmastomuutokseen. Nämä ovat esimerkkejä niistä lukemattomista tärkeistä kysymyksistä, joita jokainen ihminen kohtaa.
Seksistä on kuitenkin syystä tai toisesta muodostunut aihe, josta myös kirkko-instituutiolla pitää olla mielipiteitä. Sen tiimoilta käydään arvokeskustelua yleisellä tasolla ikään kuin seksi olisi jokin uskonopillinen kysymys.
Olisi parasta lopettaa yleinen kantaa ottaminen ja todeta, että ei ole olemassa seksuaalidogmatiikkaa, vaan aiheeseen voidaan soveltaa muita ihmisten kanssakäymiseen liittyviä periaatteita. Tämä pätee myös vaikkapa avioliittoon tai rippikouluopetukseen.
Suomesta löytyy kyllä oikeitakin asiantuntijoita ja tukea tilanteissa, joissa ihminen kaipaa neuvoa ja tukea seksikysymyksissä tai seksuaalikasvatuksessa. Pappi ei sitä ole.
Kirkon työntekijöiden tehtäväksi jää kuunnella, iloita ja tukea kutakin ihmistä hänen hengellisissä pohdinnoissaan ja elämäntilanteissaan. Tehtävä on sama kuin muissakin tärkeissä elämänkysymyksissä.
Itsessään seksi ei ole uskonasia tai elämäntilanne, mutta joskus se saattaa liittyä niihin. Ihan vain asiana muiden asioiden joukossa.
P.S. Tätä lehteä ovat tehneet yhdessä toimituksen kanssa Kiimingin seurakunnan mediarippikoululaiset. Toimitus kiittää nuoria ja heidän ohjaajiaan aktiivisuudesta!
REBEKKA NAATUS
Kommentoi ja anna palautetta pääkirjoituksesta
P.S. Kiinnostuitko mediarippikoululaisten tekemisistä? Lue lisää:
Gallup: Mitä Jeesus sanoisi nykyihmisille?