Erkki Saikkonen ja Toivo Alaraappana oli kutsuttu Tyrnävän pappilaan kertomaan vanhoja muistoja. Kuva: Pekka Helin

Tyrnävän pappila säilyy

18.7.17

Talo on kuntalaisten julkinen tila ja pysyy sellaisena

Tyrnävällä kuultiin muutama viikko sitten vanhoja sattumuksia, kun pappilassa pidettiin Maaseudun Sivistysliiton Hyvän mielen paikat -hankkeen ja Tyrnävän kunnan järjestämä Hyvän mielen keskiviikko.
   Tyrnävän kunnan aluearkkitehti Helena Illikainen johti keskustelua, jossa kerrottiin muun muassa kunnan keskuksen vanhoista ja arvokkaista rakennuksista.
   Myös kunnan nykyisin omistama pappila oli muistelun kohteena. Muun muassa Toivo Alaraappana ja Erkki Saikkonen oli kutsuttu muistelemaan veikeitä tapahtumia.

Kauhea kirkkoherra
J.S. Järvi

Yksi pappilan asujista oli pelottava kirkkoherra Juho Stefanias Järvi, jonka vuoksi monet pojat kävivät rippikoulun vasta armeijassa. Sortavalasta lähtöisin oleva evakko Erkki Saikkonen, 86, kohtasi Järven ensimmäisen kerran sodan aikana muutettuaan Tyrnävälle.
   Saikkonen oli käynyt syyskauden rippikoulua Hankasalmella.
   – Minä menin Järven Jussin luo ja kysyin otatteko minut kevätkaudelle. Järvi ei edes kunnolla tervehtinyt vaan ärähti jotain ja sanoi, että te ette ole silla tasolla. Järvi lähti lätkimään, Saikkonen kertoo.
   – Minulla oli uskonnossa aina kymppi. Miten minä olisin voinut tasoani nostaa? vanha mies kysyy osuvasti.

Ripariaineesta
ongelma

Myös Saikkosen ikätoveri Toivo Alaraappana, 86, muistaa pappilan isännän äkäiseksi mieheksi.
   Järvi pani rippikouluun pyrkijät kirjoittamaan aineen, jossa piti kertoa miksi tuli rippikouluun. Yksi kaveri ei saanut ainetta aikaiseksi, mutta onnistui kuitenkin lopulta.
   – Muistan sen aineen sanasta sanaan: Tulin rippikouluun, että saan vaimonottoluvan. Vaimon saa ilman rippikouluakin, mutta silloin sen otto on häpeällisempi.
   Järvi piteli leukaansa ja nauroi: aletaan sitten odottaa nuorten kihlausta.

Sippibaari ja
istumajärjestys

Kunnan nuoriso- ja raittiussihteerin Veli-Matti Hietikon mukaan partiolla, seurakunnalla ja Mannerheimin lastensuojeluliitolla on nykyään toimintaa pappilassa.
   Hietikko innostuu, kun hän muistaa yhden tilojen käyttäjän, tyrnäväläisten isäntien kahvitteluporukan Sippibaarin, joka vuosikymmenien aikana on kokoontunut milloin missäkin, nyt siis pappilassa.
   – Se on historiaa. Isännät tuovat itse kahvit ja pullat. Hyvin tärkeä on pöytä ja penkit. Toiselle puolella istuvat isännät ja toisella vävyt. Auta armias, jos menet väärälle puolelle.
   – Olen ollut Tyrnävällä 28 vuotta. Tämä on varmaan kymmenes paikka, missä Sippibaari on kokoontunut, Hietikko laskee.

Kirkkokahveilla
yöpaidassa

Arkkitehti Illikaisen mukaan viimeinen pappilassa asunut kirkkoherra oli Jaakko Kaltakari.
   – Miettikääpä, että teidän kotiinne tultaisiin kirkkokahveille, kun olette yöpaidassa. Se on vaatinut aivan erilaista sosiaalista menoa. Nykyään asutut pappilat ovat häviämään päin. Mahtaako niitä enää ollakaan? arkkitehti pohtii.
   Illikaisen mukaan kukaan ei työskentele päätoimisesti pappilassa, sillä talossa on sisäilmaongelma. Talon käytöstä ei ole vielä tarkempia suunnitelmia. Pappila ja sen alueet kuitenkin säilyvät olemassa.
Yksityiskodiksi rakennusta ei myydä vaan se halutaan pitää kunnan omaisuutena, kaikkien tyrnäväläisten paikkana.

Kuntalaisilta neuvoja
talon käytöstä

Lähivuosina on Illikaisen mukaan tavoitteena kysyä kuntalaisilta, miten Tyrnävän pappila toimisi parhaiten julkisena tilana ja alueena.
   Pappila kuten myös muut Tyrnävän keskuksen kirkolliset rakennukset on haluttu tuoda paremmin esille.
Näköesteenä kesällä olleet puut ja pusikot on raivattu pois. Harvinainen kirkollisten rakennusten keskittymä näkyy nyt paremmin. Tämän ovat huomanneet ulkopaikkakuntalaisetkin, jotka ovat Illikaisen mukaan ihastelleet näkymää.

PEKKA HELIN