Oppilaitospastori Jenni Siljander kysyy, pysyvätkö kaikki opiskelijat mukana, kun ammatillisessa koulutuksessa tapahtuu iso uudistus.
Ammatillisessa koulutuksessa on käynnissä uudistus, amisreformiksi kutsuttu muutos. Sitä on kuvattu suurimmaksi koulutusjärjestelmän muutokseksi sitten peruskoulun synnyn.
Uudistuksen tärkeitä iskusanoja ovat yksilölliset opintopolut. Tällä tarkoitetaan sitä, että oppilaitos ja opiskelija rakentavat yhdessä jokaisella oppijalle henkilökohtaisen koulutuspolun. Samaan aikaan aloittaneen opiskelijatoverin polku voi olla tyystin erilainen.
Luokissa tapahtuvan opiskelun sijaan oppiminen muun muassa siirtyy yhä enemmän työpaikoille ja simulaattoreihin. Tuloksellisuus on tärkeää.
Amisreformi puhuttaa kirkon oppilaitostyön parissa. Seurakunnan työntekijät ovat mukana isossa muutoksessa liikkuessaan oppilaitosten käytävillä.
Sopiiko uudistus
kaikille?
Oulun seurakuntien oppilaitospastori Jenni Siljander on tutustunut reformiin: moni uudistus kuulostaa hyvältä.
Mutta pysyvätkö muutoksessa mukana kaikki, esimerkiksi ne opiskelijat, joilla on vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa? Kun uudet tilanteet pelottavat, esimerkiksi työpaikoille meneminen vieraiden ihmisten pariin voi olla ahdistava kokemus.
Missä on toisten opiskelijoiden yhteisöllinen tuki, jos kaikki kulkevat henkilökohtaisia opintopolkuja? Siljander uskoo, että moni opiskelija kaipaa pulpetin ääressä oppimista, vaikka ovat tottuneet myös uudenlaiseen oppimiskulttuuriin.
Oulun seudun ammattiopisto OSAO:n Kontinkankaan opintopäällikön Minna Lintulahden mukaan käsillä oleva muutos voisi tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että tukea voidaan antaa aiempaa enemmän niille, jotka sitä tarvitsevat.
– Kun nopeimmat oppijat etenevät omia polkujaan, aikaa jää, näin toivon, pysähtyä kuuntelemaan herkällä korvalla niitä, jotka tarvitsevat enemmän opintoihinsa tukea. Tarvittavat ohjaus- ja tukipalvelut ovat mukana, kun opiskelijoille tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma.
Kontinkankaan yksikössä opiskelee tänä syksynä noin 1450 eri-ikäistä ja eri kansallisuutta olevaa opiskelijaa.
Opiskelija on
tunnettava
Lintulahden mukaan reformi korostaa opettajille sitä, että opiskelija on opittava tuntemaan. Jos opinnot eivät etene toivotusti, siihen puututaan. Lintulahti on Kontinkankaalla se, joka kohtaa oppilaita näissä tilanteissa.
– Keskustelun jälkeen voimme päätyä esimerkiksi siihen, että parasta apua siinä tilanteessa on psykologin tai kuraattorin tapaaminen. Miksi se ei voisi olla myös keskusteluhetki papin kanssa? Ihmisten tarpeet ovat erilaisia.
– Ketään ei jätetä kulkemaan yksin. Opiskelijoilla on edelleen myös oma ohjaava opettajansa, ryhmänohjaaja tai tuutor-opettaja sekä opinto-ohjaaja. Käytettävissä ovat myös oppilaitosten omat ohjaajat, joilta saa tukea esimerkiksi tehtävien tekoon.
– Joskus on hyvä pohtia sitä, onko koululla riittävästi keinoja auttaa. Jos ei, kuka tukea voisi antaa parhaiten.
Opiskelijoille muutoksessa
paljon tuttua
Lintulahti uskoo, että nykypäivän nuoret opiskelijat ovat aiempia sukupolvia tottuneempia itsenäiseen, yksilölliseen opiskeluun. He eivät ehkä odotakaan, että opiskelu olisi koulunpenkillä istumista kahdeksan tuntia.
– Nykyopiskelijat ovat jo varmasti huomanneet, että tieto ei odota heitä jossakin, jossa se kerrotaan heille. Oppia pitää hakea myös itse. Sitähän on myös nykypäivän työelämä: omaa osaamista on kartutettava koko ajan tiedon hakemisella.
Lintulahti on huomannut, että siinäkin opiskelijat ovat muuttuneet, että nykyisin osataan ja uskalletaan aiempaa avoimemmin puhua itsestä ja myös siitä, mikä tuki voisi olla tarpeellista opintojen etenemiseksi.
Hyvä niin, sanovat Siljander ja Lintulahti.
OSAO:n Kontinkankaan yksikköön kirkon oppilaitostyöntekijät on tervetulleita tukihenkilöitä oppilaille ja henkilökunnalle. Siksi kirkon läsnäolo oppilaitoksen arjessa on tärkeää.
– Erilaisia osaajia ja erilaisia palveluja tarvitaan oppilaitoksiin, yksin ei selviä kukaan, Lintulahti painottaa.
RIITTA HIRVONEN