Aloitin pari viikkoa sitten viimeisen lukiovuoteni. Abivuosi tuo mukanaan paljon stressiä, tuntuu, että ylioppilaskirjoituksiin saa lukea koko vuoden.
Syyslukukausi alkaa odottavissa tunnelmissa. Kaikki puhuvat suunnitelmistaan ja unelmistaan. Osa aikoo hakea opiskelemaan, osa viettää välivuoden.
Olisipa abivuosi jo ohi, haluan päästä elämään elämääni!
Itsekin olen innoissani välivuodesta, jonka otan lukion jälkeen. Olen suunnitellut sitä jo pitkään. Tauko opiskeluista kuulostaa houkuttelevalta.
Nyt suuri osa ajastani menee tulevaisuuden suunnitteluun ja siitä puhumiseen.
Aloin kuitenkin miettimään, että tämä vuosi on viimeinen vuosi ennen suuria muutoksia. Pitäisikö minun nauttia tutusta ja turvallisesta vielä, kun ehdin?
Ihminen odottaa aina jotain. Kukaan ei koskaan osaa pysähtyä nykyhetkeen ja nauttia arjesta. Varsinkin jos edessä on suuria muutoksia ja kohta toteutuvia unelmia.
Mutta kun unelmat toteutuvat, ajassa ei pääse enää takaisin. Tällä hetkellä itsestään selvät asiat voivat joskus olla asioita, joita kaipaan enemmän kuin mitään muuta.
Lukion jälkeen kaikki lähtevät omille teilleen. Kotipaikkakunta tai jopa kotimaa voi muuttua, moni ei jää samaan ympäristöön samojen ihmisten pariin.
Itsenäisyys ja vastuu alkavat korostua, pian ryhdytään opiskelemaan tulevaa ammattia varten. Tätä kaikkea odotetaan nyt ja samalla unohdetaan nauttia nykyhetkestä.
Odotuksen aika on tärkeää. Näitä hetkiä pitäisi muistaa arvostaa. Kohta niitä ei saa enää takaisin.
Tätä hetkeä arvostan
8.9.17