Yksinäisyys koskettaa myös lapsia.

Aikuinen, ole läsnä

30.12.17

Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee aikuisen, jolla on aikaa kuunnella


Minna Kolistaja

Yksinäisyys on kipeä asia isolle joukolle suomalaisia lapsia ja nuoria: heistä joka viides on tutkimusten mukaan vakavasti yksinäinen.

– Elämän mielekkyys on yhteydessä ihmissuhteisiin. meistä jokainen haluaa kokea olevansa merkityksellinen toiselle ihmiselle ja toisinpäin: jokainen tarvitsee ihmistä, jonka voi kokea merkitykselliseksi itselleen.

– Yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi itsensä kokeva lapsi tai nuori tarvitsee apua, sanoo oululainen psykoterapeutti Jenni Pajari.

 

Yksinolo on eri asia kuin yksinäisyys

Pajari muistuttaa, että yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita.

– Yksinäisyys on satuttava tunne. Yksinoloon sen sijaan voi olla itse aivan tyytyväinen.

Yksinäisyys voi olla sosiaalista tai emotionaalista.

Sosiaalisesti yksinäiseltä puuttuu porukka, johon kuulua. Emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivällä ei ole sydänystävää.

Pajarin vastaanotolle tulee lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat kuuntelijaa esimerkiksi perheen kriiseissä.

– Yksinäistä lasta voi auttaa kuka tahansa aikuinen, siihen ei aina psykoterapeuttia tarvita, Pajari sanoo.

Kuunteleva aikuinen voi olla vaikka isovanhempi, kummi tai naapuri.

– On kaikkien aikuisten asia olla kuulolla oman lähipiirin lasten ja nuorten suuntaan.

Aikuisen ei välttämättä edes tarvitse erikseen kysellä tuntemuksia.

– Tärkeintä on olla hiljaisesti kuulolla – ja sitten kun lapsi tekee aloitteen olla lapsen kanssa miettimässä tämän mieltä painavia asioita.

 

Yhteinen aika on harrastuksia tärkeämpää

Kun oma lapsi tai nuori on yksinäinen, isällä ja äidillä on Pajarin mielestä oikeus helpottaa tilannetta kaikin keinoin.

Aikuinen voi esimerkiksi ohjata lastaan harrastusten pariin tai aloittaa lapsen kanssa yhteisen harrastuksen.

– Tosin pienemmille lapsille harrastusta tärkeämpää on, että aikuinen järjestää aikaa olla heidän kanssaan. Jokainen lapsi tarvitsee aikuisen, jolla on aikaa kuunnella.

 

Aikuiselta lapsi oppii

miten muut huomioidaan

Aikuista lapsi ja nuori tarvitsee malliksi opetellessaan tapoja olla toisten ihmisten kanssa.

– Miten olla muut huomioon ottava, miten ottaa mukavasti kontaktia, miten kuunnella, miten pitää myös omia puoliaan… Tapoja olla mukava kaveri pitää harjoitella – eivät ne sosiaaliset taidot kenellekään itsestään kehity.

– Aikuista seuraamalla lapsi oppii muiden huomioimista, Pajari sanoo.

Lasten ja nuorten arjessa on muitakin aikuisia kuin oma vanhempi.

Opettaja tai päivähoidon ammattilainen ei kuitenkaan Pajarin mielestä voi korvata sitä, jos lapsi ei tule kuulluksi omassa perheessään.

– Vanhempien pitää raivata arkeen myös sellaisia väljiä hetkiä, joina lapsella on mahdollisuus hakeutua äidin tai isän kainaloon puhumaan mielessä liikkuvista asioista.

 

On tärkeää, että joku kuuntelee

Yksinäinen kokee usein häpeää ja epäonnistumista: minussa on jotakin vikaa, kun kukaan ei halua olla kanssani.

– Kuulluksi tuleminen vahvistaa yksinäisen itsetuntoa: ”Vaikka minulla ei vielä olekaan kavereita, en tuon toisen mielestä olekaan nolo; tuo toinen ihminen näyttää tykkäävän minusta siitä huolimatta.”

– Kun tuntee olevansa itse ihan tarpeeksi hyvä, on helpompi löytää rohkeutta yrittää sinnikkäästi päästä mukaan porukkaan.

Nuoruus ja murrosikä ovat Pajarin mielestä aikaa, johon eräänlainen yksinäisyyden kokemus kuuluukin, kun nuori ei enää halua jakaa kaikkia omia asioitaan vanhempien kanssa.

– Mutta jos nuorella ei ole yhtään kaveria, asiaan pitää suhtautua vakavasti.

 

 

 

.

 

 

Tapoja olla mukava kaveri pitää harjoitella – eivät sosiaaliset taidot kenellekään itsestään kehity.

Jenni Pajari

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä