Kuva: lapaset talvi

Alakuloinen joulu

21.12.17

Joulu julistaa: Jumala rakastaa meitä.


Tarja Pyy Pixabay

Eräs lempijoulukappaleistani on Elviksen esittämä Blue Christmas. Se kertoo haikeasta joulun tunnelmasta, jossa kaivataan rakasta ihmistä. Monta kertaa olen kuunnellut tuota kappaletta jouluna autoradiosta ja saanut siitä voimaa.

Olen miettinyt, mistä tulee tuo haikeus jouluna. Joulussa itsessään ei ole mitään alakuloista vaan se on alusta loppuun iloinen juhla. Joulun keskipisteessä on vauvan syntymä, uuden elämän alku.

Mistä siis tulevat kaikki suomalaisille tutut alakulon sävyt jouluun? Miksi ei voi vain hymyissä suin katsella tähteä, tietäjiä ja iloista enkeliä, jotka ilmoittavat joulun sanomaa?

Olisiko yksi syy siinä, että me usein pysähdymme arjesta vain jouluna? Siksi jouluiloomme kuuluvat myös hautausmaiden kauniit kynttilät ja sopiva haikeus miespolvista, jotka ovat vaipuneet unholaan.

Ilon hetkellä tulevat mieleen myös ne surulliset asiat. Niille kun ei muuten ole ollut lupaa tai aikaa. Ehkä ne joskus estävät meitä iloitsemasta, aivan kuin surujen takia ei olisi lupaa tuntea iloa. Silti ei ole olemassa vääriä tunteita, on vain aitoja tunteita, joihin kaikkiin on oikeus.

Oikea suhtautuminen ilojuhlaan olisi antaa ilon tulla. Suruja ehtii surra myöhemmin. Voisiko jouluun löytää sen lapsenmielisen ilon, ehkä jopa pikkuisen leikkimielen, jossa ”vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään”?

Ja ennen kaikkea, voisimmeko pyörähtää seimen äärelle kuin minkä tahansa vauvan vaunuille ja todeta, että täälläkös se joulun pikku pallero nukkuu, onpa suloinen.

Joulun syvin sanoma on oikeastaan vauvan tulo, kapaloissa oleva jouluihme, jolla ei ole siinä vaiheessa edes nimeä.

Tämä on niin yksinkertaista, että lapsikin sen ymmärtää: vauvan syntymä on ihme, ja se julistaa meille Jumalan suuria tekoja ja rakkautta ihmisiä kohtaan.

Kirjoittaja on Muhoksen seurakunnan kappalainen

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Muhoksen seurakunta