Yksinkertaisuus ja selkeys ovat Minna ja Jessica Lohen mieleen. Äiti ja tytär löysivät idean kuusiketjuun Kototeko-blogista.

Joulukoristeen ei tarvitse olla punainen

13.12.17

Minna ja Jessica Lohi valmistavat kotiin uudennäköisiä koristeita. Materiaaliksi käy vaikka musta mehupilli.


Minna Kolistaja Minna Kolistaja

Haukiputaalaisen Lohen perheen kodissa on esillä useita itse tehtyjä joulukoristeita.

Äiti Minna Lohi ja 19-vuotias tytär Jessica ovat valmistaneet seinälle mustista mehupilleistä komean kolmiulotteisen kranssin. Samasta materiaalista on syntynyt myös tähti.

Neulahuovutetut tontut ovat harmaan ja ruskean sävyisiä.

– Tontut kuuluvat jouluun – mutta ei niiden välttämättä tarvitse olla punaisia, Minna Lohi sanoo.

– Pidämme mustasta, valkoisesta ja luonnonväreistä. Väritys vaikuttaa osaltaan siihen, että koristelumme on ajatonta. Kun kaikki koristeet eivät ole punaisia, ei joulun jälkeen tee mieli niin kiireesti korjata niitä pois.

 

Vanhoista materiaaleista syntyy uutta

Äiti ja tytär hyödyntävät käsitöissään usein kotoa löytyviä jämämateriaaleja.

– Katsomme, mitä kaapeista löytyy ja mietimme, mitä niistä voisi saada aikaan.

Jokin materiaali saattaa odottaa kaapissa vuosia ennen kuin jalostuu äidin tai tyttären taitavissa hyppysissä uudeksi esineeksi. Nyt niin suosittu ”maritus”, kaiken vanhan ja ylimääräisen pois raivaaminen, ei ole näille kädentaitajille mieleen.

– Napsin esimerkiksi jatkuvasti talteen erilaisia nauhoja ja säästän kivoja pakkausmateriaaleja. Niitä voi hyödyntää korttiaskartelussa, Minna kertoo.

Hyvä esimerkki vanhan materiaalin ja uudennäköisen idean yhdistämisestä on olohuoneen seinällä: vanhassa ikkunanpokassa roikkuvat tyylitellyt kuuset on leikelty yhden perheenjäsenen nahkatakista.

Idea koristeeseen syntyi Kototeko-blogista. Paitsi bloheista, Minna ja Jessica etsivät ideoita myös Pinterestistä ja YouTubesta.

Esimerkiksi pillikranssi toteutettiin YouTube-videon ohjein.

– Ohjeen seuraaminen on näppärää kun tahdin voi itse määritellä videota pysäyttämällä, Minna sanoo.

 

Kaivattu paluu käsitöiden pariin

Minna kertoo, että käsillä tekeminen oli vuosia tauolla.

Hoitoalalla työskennellessä oli mahdoton sovittaa työvuorolistaan kiinteää viikonpäivää harrastuksille, nuorena äitinä taas ei ollut tarvetta käsitöiden tekemiseen.

– Elämän ruuhkavuosissa alkoi sitten tuntua, että kotityöt eivät ole näkyvää tekemistä. Syntyi tarve saada aikaan jotakin näkyvämpää, Minna selittää käsitöiden pariin paluutaan.

Valmiiksi saatu käsityö antaa tekijälleen onnistumisen tunteen.

– Väitän, että käsillä tekeminen on useimmille myös terapeuttista, Minna Lohi sanoo.

 

Lasten askartelut ovat arvossaan

– Käsityöt ovat siitä mukava harrastus, että välttämättä ei tarvitse lähteä kotoa minnekään. Toisaalta kun lähtee vaikka kansalaisopiston kurssille, tulee varanneeksi viikosta tietyn hetken, johon ei merkitä mitään muuta menoa.

Minna tykkäsi käsitöistä jo koulussa. Myös Jessicalle käsityö oli mieluisa kouluaine.

Tallella on niin Jessican kuin perheen muidenkin lasten askarteluja ja käsitöitä.

– Ainakin silkkipaperisia ikkunaan kiinnitettäviä koristeita ja säkkikankaasta kirjottu joululiina ala-asteelta sekä yläasteella neulottuja joulukuusenpalloja, Jessica luettelee.

Äiti on säilyttänyt vuosia sellaisiakin askarteluja, jotka joku lapsista olisi halunnut heittää pois.

– Esimerkiksi yksi lapsista teki kouluaikana huovutetun piparkakkupojan. Nuorempana lapsi piti askarteluaan rumana eikä koristetta saanut ripustaa perheen kuuseenkaan. Nyt jo omillaan asuvalle koriste taas kelpasi. Ehkä piparkakkupoika pääsee jouluksi ovenripaan roikkumaan, Minna Lohi hymyilee.

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä