Kuva: Joulutorttu epäonnistui.

Mies vs. tortut

20.12.17

Leivontataidoton mies sai tehtäväksi leipoa joulutortut. Lue mitä hän sai aikaan.


Pekka Helin Pekka Helin

Päivä 1

Toimituspalaverissä joku ehdotti ilkeyttään, että voisin paistaa torttuja ja kirjoittaa siitä joululehteen jutun. Ajatus oli kehnohko. Enhän minä ole koskaan paistanut mitään paitsi kananmunia.

Lupasin ensin vain harkita asiaa, mutta paineita huonosti kestävänä lullukkamiehenä suostuin haasteeseen pienen pallottelun jälkeen. Olin jopa tyytyväinen itseeni. Ainahan miehen pitää yrittää. Mutta miksi kollegojen kasvoilla värehti vino hymy? Saamari.

Minua kuitenkin armahdettiin. Torttutaikinaa ei tarvinnut tehdä itse, sillä sen voi ostaa kaupasta valmiiksi kaulittuna. Mikä helpotus! Vehnäinen klöntti pöydällä pienten sormieni pyöriteltävänä olisi katastrofi, sillä olen toistaitoinen mies.

Peruskoulun kotitaloustunnilla muuankin tyttö pilkkasi munkkejani. Olin kuulemma niin surkea, että en pääsisi edes yliopistoon. Sen sijaan sinne pääsisi tyttöjen suosikki Jukkis, joka loppujen lopuksi ei päätynyt edes lukioon, amistyyppiä kun oli.

 

Päivä 2

Löysin netistä joulutorttuohjeita. Taikinalevyjä sai ohjeiden mukaan valmiina kaupan pakastealtaista. Kannatti ostaa 500 gramman pakkaus, sillä se riittäisi yksinäiselle miehelle.

Lisäksi tarvittiin kananmunia, luumuhilloa, taikinapyörä ja pullasuti. Taikinapyörää ja pullasutia minulla ei ollut, ei myöskään patahanskoja, sillä olen nostanut lämmitetyt pizzat uunista kahden froteepyyhkeen avulla. Niihin on takertunut jäänteitä salamimakkaroista. En ole pessyt pyyhkeitä.

Patahanskat ja muut vempeleet päätin ostaa ensi tilassa, en toki samana päivänä. Vielähän oli paljon aikaa.

 

Päivä 3

Minua rupesi rassaamaan, miten torttutaikinaneliöt taitellaan perinteiseen suomalaiseen, ruotsalaisten mollaamaan hakaristimuotoon.

Onneksi netissä oli videopätkiä. Katsoin niitä sutena, mutta leipurien sormet olivat niin pahuksen vikkeliä, että jäin ymmälle. Sen ymmärsin, että taittelu oli a ja o, sillä tortuilleni naurettaisiin, jos ne eivät olisi salonkikelpoisia.

Päätin, että soitan Jaanalle ja kysyn häneltä miten torttu taitetaan. Ehkä hän kutsuisi minut kotiinsa ja näyttäisi tempun. Vielä oli aikaa.

 

Päivä 4

On kulunut useita päiviä viimeisestä merkinnästä. En ole soittanut Jaanalle enkä ostanut torttuvälineitä. Sen sijaan minua on alkanut ahdistaa yhä enemmän. Jotain pitäisi tehdä eli paistaa ne saamarin tortut.

Tortunteko on leikkiä, mutta julmetun totista leikkiä. Onneksi on vielä vähän aikaa. Jaanallekin rimpautan vielä.

 

Päivä 5

Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen. Viipyilin nautinnollisen raukeana vuoteessa, kunnes tajuntaan livahti ajatus tortuista. Minua alkoi horteessa pikku hiljaa ahdistaa. Ahdistusta lisäsi, että pian alkaisi töissä toimituspalaveri.

Toimituspalaverissä kaikilta kysyttiin, missä vaiheessa joulujutut olivat. Mikä on Pekka sinun juttusi? kysyi toimitussihteeri muistiaan virkistääkseen.

– Torttu, parahdin.

– Joku sutikin pitäisi kuulemma olla.

Naisia nauratti.

 

Päivä 6

Istuin marketissa kahvia juomassa ja juttelin kaverini kanssa. Yhtäkkiä minut kohtasi elämän totinen rajallisuus: Hanki Pekka nyt pullasuti, taikinapyörä ja patahanskat, sillä tämä hetki menee pian ohi.

Syöksyin kahviosta kauppaan ja ostin vieläpä kaulimenkin, vaikka tiedän, että torttutaikinaan sitä ei tarvita. Kenties teen jotain muutakin, vaikkapa pikkupullia. Ehkä tästä alkaa ihmisen henkistyminen.

Mutta Jaana, hänelle pitäisi soittaa.

 

Päivä 7, D-Day

On jälleen vierähtänyt aikaa. Ajattelin soittaa Jaanalle, mutta enpä soittanutkaan. Kyllähän aikuisen miehen pitää itse tortuista selvitä.

Ostin kokonaisen kilon taikinaa, että edes yksi levyllinen onnistuisi. Tein töitä paineisena. Kirjallisissa ohjeissa oli neuvottu, että taikinapyörällä viillettäisiin muutaman sentin viillot taikinalevyn kulmista kohti keskustaa.

Voitelin sormella kanamunalla levyjen keskustat, taitoin joka toisen sakaran levyn keskustaa kohti kuten ohjeissa neuvottiin, voitelin pullasutilla kananmunaa torttuihin ja lisäsin taitettujen torttujen päälle luumuhilloa.

Tortut paistumaan 225-asteiseen uuniin 13 minuutiksi. Tortut uunista ulos.

Maistettaessa selviää heti mistä on kysymys: hyvät tortut on pilattu hirvittävällä ulkomuodolla. Ne näyttävät pahalta, mutta maistuvat hyvältä.

Illalla en muuta ruokaa tarvitsekaan. Aamiaiseksikin syön torttuja.

Hyvää joulua kaikille.

 

Minua alkoi horteessa pikku hiljaa ahdistaa.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä