Kirkkojen restaurointiin erikoistunut arkkitehti helsinkiläinen arkkitehti Ulla Rahola on suunnitellut kirkkojen korjauksia ja restaurointeja 1980-luvun lopulta lähtien.

Pyhän vaaliminen on haaste

28.12.17

Kirkkorakennuksen tehtävä on nostaa ihmisen ajatukset arjen yläpuolelle, sanoo arkkitehti Ulla Rahola.
Uutta kirkkoa rakennettaessa – tai vanhaa kunnostettaessa – yksi arkkitehdin suurista haasteista on pyhän vaaliminen.


Minna Kolistaja Pirjo Silveri

Useimmilla meistä on vankka käsitys siitä, miltä kirkon tulee näyttää. Näkemys ei aina mene yksiin ajan arkkitehtuurin kanssa. Monesti kansalaiset haluaisivat tuhoutuneen tai puretun kirkon tilalle rakennuksen, joka näyttää samalta kuin aiemmin paikalla sijainnut.

Kirkkojen restaurointiin erikoistunut arkkitehti Ulla Rahola ymmärtää kaipuun vanhaan, mutta ei silti kannata vanhan kopioimista.

– Kopio on aina vähemmän kuin alkuperäinen. Jos kirkko rakennetaan meidän aikanamme, sen soisi myös näkyvän.

Rahola on huomannut, että ihmiset suhtautuvat rakentamiseen tunneperäisesti.

– Ihminen käy kirkossa ehkä harvoin, mutta voi silti kokea kirkkorakennukset tärkeiksi. Ne koetaan jatkuvuuden ylläpitäjinä. Vanhassa kirkossa on aistittavissa sekä ihmisen ajan rajallisuus että perinteen jatkuvuus.

 

Pelkistäminen ja valo luovat pyhyyttä

Uutta kirkkoa rakennettaessa – tai vanhaa kunnostettaessa – yksi arkkitehdin suurista haasteista on pyhän vaaliminen.

Pyhän käsite on vaikea ja monimutkainen, mutta tilojen suunnittelijan tehtävä on yksiselitteinen: alkuperäistä pyhyyttä ei saa ainakaan vähentää.

Raholalle pyhyys tarkoittaa ainutlaatuista kokemusta, joka liittyy ennen kaikkea valoon.

– Luonnonvalo tuo kirkkorakennukseen sen ulottuvuuden, jota voi sanoa pyhäksi. Samaa pyhyyttä voi kokea luonnossa.

– Kun ihmiset menneinä vuosisatoina tulivat savupirteistään kirkkoon, vastassa olivat valkoiseksi käsitellyt seinät, runsaat maalaukset, paljon kynttilänvaloa ja katto korkealla. Voi kuvitella, että kokemus on ollut käsittämättömän hieno.

– Samalla tavalla voi ajatella, että kirkon tehtävä on tänäkin päivänä nostaa ihmisen ajatukset arjen yläpuolelle.

 

Haasteena rakentamisen ajattomuus

Nykyajan ihmisen elämä on niin visuaalisilla virikkeillä kyllästettyä, että hyvin pelkistetty kirkkotila voi tuoda rauhoittumisen ja pyhyyden kokemuksen, Rahola sanoo.

Suomessa on 2000-luvulla rakennettu vain kymmenkunta uutta kirkkoa.

Uutta rakennettaessa haasteena on ajattomuus.

– Olemme kuitenkin aikamme vankeja. On esimerkiksi vaikea sanoa, mitä piirteitä rakennuksissa aikanaan pidetään nimenomaan 2010-lukuna. Vasta tulevaisuus määrittelee, ovatko meidän aikanamme tehdyt ratkaisut onnistuneita vai eivät.

Maailmanlaajuisesti ajankohtainen teema on myös rakennusten tai jopa kokonaisten kaupunkien rakentaminen uudelleen mahdollisimman entisen kaltaisiksi. Keskustelua tällaisen uudelleenrakentamisen oikeutuksesta käydään muun muassa arkkitehtuurin ja arkeologian asiantuntijoiden kesken.

– Voidaan esimerkiksi miettiä, onko oikein kopioida sodassa tuhoutunut Unescon maailmanperintökohde. Samaa voi pohtia poltetun kirkonkin osalta.

 

Vanha kirkko on patinan aateloima

Rahola on ollut toteuttamassa muun muassa tuhopoltetun Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uudelleenrakentamista.

Kirkon uusi paanukatto oli juuri valmistunut, kun tuhopolttaja iski syksyllä 1997. Vain kiviseinät jäivät pystyyn, katto ja sisätilat paloivat.

Rahola kertoo miettineensä paljon patinaa, joka syntyy vain ajan kanssa.

– Pyhän Olavin kirkko oli patinan aateloima. Tuhopoltossa kirkon koko oikea historia katosi.

Korjaustöissä palautettiin aiempaa maisemaa: kirkon penkit, lehterit ja saarnatuoli rakennettiin entisille paikoilleen. Sen sijaan korjatun kirkon sisätilojen yksityiskohdat ovat erilaiset kuin aiemmassa kirkossa.

Ylivieskassa tuhoutuneen kirkon korvaamisella on aivan erilaiset lähtökohdat. Palossa ei jäänyt jäljelle kuin kivijalka.

– Mietittäväksi jäi, mitä vanhaa kopioimalla saavutettaisiin. Saadaanko vain kuva vanhasta kirkosta – aikaa ja muistojen rakennusta kun ei enää saa takaisin, sanoo Ylivieskan kirkon arkkitehtuurikilpailun palkintolautakuntaan kuulunut Rahola.

 

Kirkkoja korjataan ja myös puretaan

Tulevina vuosina kirkkojen rakentamista ajankohtaisempaa on olemassa olevien kirkkojen korjaaminen. Seurakunnissa joudutaan keskustelemaan myös siitä, pystytäänkö kaikkia nykyisiä kirkkoja ylipäätään pitämään yllä.

– Kirkkoja otetaan muuhun käyttöön, jopa puretaan, se on selvää, Rahola ennakoi.

– Korjaustöille voi syntyä niin iso hintalappu, että seurakunnalla ei ole siihen varaa.

Pitkään autiokirkkoja tutkinut Rahola kehottaa miettimään, miksi kauan lämmittämättöminä olleet kirkot ovat edelleen pystyssä.

– Monet 1700-luvun puukirkot ovat yhä paikoillaan vailla sen suurempia ongelmia. Ehkä juuri hataruudessa on niiden voima?

Raholan mielestä kaikessa rakentamisessa pitäisi palata perusasioiden äärelle.

Vanhoista puurakennuksista kannattaisi Raholan mukaan ottaa oppia.

Esimerkiksi puumateriaali valikoitiin tarkkaan ja rakenteet olivat yksinkertaisempia.

– Nyt esimerkiksi uudet seinärakenteet koostuvat jopa 5–6 eri materiaalista. Silloin rakenteen ikä on vain juuri niin pitkä kuin sen heikoin elementti, usein muovikalvo.

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen