Kuva: Katolisessa kirkossa suitsutetaan perinteisesti. Myös Suomen luterilaisessa kirkossa tapa otetaan käyttöön.
Katolisessa kirkossa suitsutus kuuluu messuun. Myös Suomen luterilaisessa kirkossa voi suitsuttaa.

Suitsutus lisääntyy kirkoissa

14.12.17

Suitsuke on hyvältä tuoksuvaa kiitosta ja ylistystä Jumalalle.


Pekka Helin Markku Pihlaja

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messuissa tuoksuu pian suitsuke. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun suitsutusavustaja suitsuttaa kirkonmenojen alkukulkueessa.

Suitsuttaminen on ollut harvinaista luterilaisessa kirkossa, mutta nyt käytäntö voi muuttua. Ohje suitsuttamisesta on yksi 44 virikkeestä, joiden tarkoitus on auttaa tekemään messuista elävämpiä ja värikkäämpiä.

”Suitsuttaminen on näkyväksi tehtyä ja hyvältä tuoksuvaa kiitosta ja ylistystä Jumalalle,” suitsuttamisohjeet laatinut työryhmä toteaa.

Työryhmän vetäjänä toiminut asiantuntija pastori Terhi Paananen kirkkohallituksesta kertoo, että suitsuttamista ei ole käytetty kovin paljon.

– On kuitenkin messuja, joihin suitsuttaminen sopii erityisen hyvin, kuten jouluyö ja pääsiäisyö. Teimme seurakunnille ohjeet avuksi, jos seurakunta haluaa käyttää suitsutusta messussa, mutta ei tiedä, miten se tehdään. On parempi, että suitsuttamiseen on ohjeet kuin, että jokin asia menee epävarmuuden takia pieleen, esimerkiksi palohälyttimet soivat jossain kesken messua.

Tapa periytyy Vanhasta testamentista

Suitsuttaminen on työryhmän työstämän ohjetekstin mukaan Vanhan testamentin jumalanpalveluksesta periytyvä kristillinen tapa. Teologista estettä suitsuttamiselle ei tekstin mukaan ole.

”Ennen suitsuttamisen käyttöönottoa on ehkä tarpeen keskustella asiasta seurakunta- tai kirkkoneuvostossa ja varata aikaa seurakunnan opettamiseen suitsuttamisen perusteista ja merkityksestä. Seurakunnan opettaminen voidaan toteuttaa messun yhteydessä”, työryhmä ehdottaa.

Uusia ideoita kirkkovuoden juhlapyhiin

Ryhmän työ ei rajoittunut pelkästään suitsuttamiseen. Se laati 44 tekstiä, joissa annetaan ideoita, miten kirkkovuoden juhlapyhiä voidaan elävöittää. Jouluaaton viriketekstiin kuuluu esimerkkejä saarnaideoita. Viattomien lasten päivän kohdalla puolestaan saarnaideaksi on kirjattu pieni valmiiksi kirjoitettu näytelmä.

Materiaaleissa on myös pohjatietoja eri juhlapyhistä.

Seurakuntien ei ole pakko käyttää virikkeitä. Pikemminkin ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia seurakunnille.

Pekka Simojoen aloite pohjana

Työryhmä oli koolla vuosina 2015–2016. Viimeisimmät materiaalit valmistuivat tänä syksynä.

– Työryhmä syntyi, kun havaittiin tarve uusiin ideoihin kirkkovuoden juhla-aikoihin viettämiseen seurakunnissa. Meillä oli ja on paljon materiaalia kirkon verkkosivun Sakastin jumalanpalvelussivuilla, mutta sen painopiste näytti olevan paastonajoissa, Paananen kertoo.

Tavoitteena oli tarjota helpotusta työntekijöille kiireisiin juhla-aikoihin ja samalla seurakuntalaisille laadukkaita jumalanpalveluksia.

Ryhmän perustaminen juontaa juurensa kirkolliskokousedustaja Pekka Simojoen vuonna 2008 esittämään aloitteeseen jumalanpalveluksen kehittämiseksi. Simojoki piti jumalanpalvelusta kuolettavan tylsänä.

– Pekka Simojoen ehdotuksen seurauksena kirkossa perustettiin Tiellä – På väg -hanke. Työryhmämme tehtävä liittyy tähän hankkeeseen. Pyrimme vastaamaan niihin tarpeisiin, mitä seurakunnista hankkeessa nousi näkyviin.

– Työryhmä oli hyvin luova, innovatiivinen ja tehokas. Kaikkea materiaalia ei luotu työryhmässä vaan työryhmän jäsenillä oli jo alussa valmiina koeteltua materiaalia, jota työstettiin yhdessä.

On messuja, joihin suitsuttaminen sopii erityisen hyvin kuten jouluyö ja pääsiäisyö.

Terhi Paananen

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko