Kuva: Huoleton henkilö kesäisellä veneretkellä

Taivaan Isä, anna minulle huolettomuutta

20.12.17

Tässä juttu meille huomisten huoliin eksyneille.


Riitta Hirvonen Pxhere

Milloin huolet astuivat elämääni? Silloinko, kun syntyi aavistus siitä, että elämä on lopulta hauras?

Ryhtyivätkö huolet painamaan silloin, kun eteen tuli tehtävä, jonka suorittaminen tuntui vaikealta.

Huolettomuutta ja huolehtimista käsitellään vuoden viimeisessä Hiljaisuuden ystävät -lehdessä monesta näkökulmasta. Pääkirjoittaja Tuula Sääksi kertoo tulleensa siihen tulokseen, ettei huolettomuutta voi lopulta saavuttaa omilla ponnisteluillaan.

Huolettomuus on lahja, Sääkselle se on lahja Jumalalta. Hän haluaa myös rukoilla tätä lahjaa itselleen.

Sääksen mukaan huolettomuuden kaunein kukkanen on äitinsä käsivarsilla turvallisesti nukkuva pieni lapsi. Mikä ihana lapsen oikeus!

Tuoretta Hiljaisuuden ystävät -lehteä voi pitää lyhyenä oppimääränä vähemmän huolitäyteiseen elämään. Kirjoittajat vierittävät teksteissään kukin vuorollaan ainaisen huolehtimisen taakkaa pois elämänpolultaan.

Kolumnisti viittaa Anna-Maija Raittilan virren rukoukseen: ”Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.” Olisiko tässä viisaus taakkojen purkutyöhön: se riittää, kun tietää, mihin suuntaan polku tänään avautuu?

Kirjoittaja Kaisa Kariranta kuvaa itseään krooniseksi huolehtijaksi, joka haluaa löytää itsestään huolettoman taivaan linnun. Kariranta toteaa, etteivät taivaan linnut heittäydy selälleen suu auki ja odota ruokaa taivaasta. Ne tekevät joka päivä ison työn löytääkseen siemeniä.

Kariranta pohtii, ovatko linnut huolettomuuden esimerkkejä Raamatussa siksi, että ne eivät murehdi etukäteen, millaisen työn takana syötävä on. Huolettomaan elämään mahtuu joinakin päivinä murheita, mutta lopulta kaikki asiat järjestyvät.

Tämän opetti jo mystikko Juliana Norwichilainen 1300-luvulla.

Mutta lopulta kaikki asiat järjestyvät.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä