Kuva: Paavo Moilanen, Esko Pasanen ja Anu Fedotoff
Paavo Moilanen, Esko Pasanen ja Anu Fedotoff poseerasivat hiihtosankarien tyyliin.

Aarteita vintiltä

21.3.18

Oulujoen pappilasta löytyneet vanhat suksiparit saavat Esko Pasasen käsissä uuden elämän koristeina. Oulujoen entisessä kirkkoherrassa Paavo Moilasessa ne herättivät muistoja.


Elsi Salovaara Elsi Salovaara

Hiihtämisestä on jokaisella aikuisella suomalaisella omakohtaisia kokemuksia. Tuoreet tilastot kertovat, että suomalaisten hiihtoinnostus on kasvussa – ja oli jo ennen olympialaisten hiihtomenestystäkin.

Nykyisin hiihto on vapaa-ajan harrastus, mutta ennen vanhaan suksilla kuljettiin talvisin melkein joka paikkaan.

Kun Oulujoen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Paavo Moilanen eli lapsuuttaan Suomussalmella, lähellä itärajaa, hän oli suksien päällä joka päivä.

Harrastus jatkui aikuisena, sillä kolme vuosikymmentä Oulujoen pappilassa tarjosi Moilaselle oivat mahdollisuudet hiihtää iltaisin työtehtävien jälkeen.

– Usein jäällä oli hyvät ladut ja jään vahvuus oli mitattu. Ei ihme, että pappilan aitan vintille oli kertynyt pappisperheiden ajoilta aikamoinen suksivarasto, Moilanen toteaa.

Hiihtomuisteluihin Paavo Moilanen innostui Oulujoen pappilassa, jonne hän sekä Oulujoen seurakunnan diakoniatyöntekijä Anu Fedotoff ja vapaaehtoinen Esko Pasanen olivat kokoontuneet ihastelemaan pappilan vintiltä jo aiemmin löytyneitä suksia.

Kahdesta vanhemmasta suksiparista käsistään kätevä Pasanen on taiteillut jalkalampun, jonka hän lahjoitti Oulujoen seurakunnan diakoniatyölle.

– Lamppu pääsee Myllyojan seurakuntatalon takkahuoneeseen, Fedotoff ihastelee.

 

Lönnrotin ladunjäljissä

Paavo Moilasen lapsuuden kodissa hiihtämiseen suhtauduttiin hyvin myönteisesti. Moilasen isä Heimo (s. 1905) oli aikanaan käynyt oppikoulua Kajaanissa, jonne hänen kotoaan Suomussalmelta oli sata kilometriä.

Koulussa muistettiin hyvin Kajaanissa 1830-luvulla vaikuttaneen piirilääkäri Elias Lönnrotin muistoa.

Lönnröt hiihteli laajalti Kainuussa ja myös Vienan puolella. Näin hän sai todellista tietoa väestön terveydentilasta ja samalla hän kokosi arvokasta kalevalaista runoperinnettä.

– Näihin matkoihin liittynevät hänen sanoittamansa virren 79 sanat: ”Sun ristis olokoon ainoa tienviittaajani matkalla. Ain aurinkona päivällä ja yöllä kuuna, tähtenä”, Moilanen toteaa.

Heimo-isä kulki Lönnrotin mallin mukaan kouluun hiihtäen, tosin kohtalokkain seurauksin.

– Isä ja hänen koulutoverinsa saapuivat iltamyöhällä hikisinä majatalon ovelle ja heille osoitettiin jäljellä oleva viileä yöpymispaikka. Siellä isä vilustui ja sai keuhkokuumeen.

Kotikonstein Heimo toipui vaivoin koettelemuksesta ja koulu sai jäädä, vaikka takaisin kutsuttiinkin. Paavo Moilanen uskoo, että tuon kokemuksen takia Heimo-isä oli myöhemmin kehittämässä liikenneyhteyksiä Suomussalmen ja Kajaanin välille ollen mukana linja-autoyrityksessä.

 

Metallisiteet takasivat hyvät mäenlaskut

Veljekset Paavo ja Pentti kohtasivat lapsuudessaan isänsä lönnrotilaisuuden ikävälläkin tavalla. Kylän pojilla oli pian sodan jälkeen puusuksissa metallisiteet, heillä ei. Kippurakärkisten saappaiden ja mäystinsuksien piti kelvata.

– Ongelma korostui läheisessä mäessä, jonne tehtiin lumihyppyri. Minulla ja veljelläni suksien hallinta ilmalennon aikana oli alkeellista, mikä tuotti kaatumisia ja suksirikkoja. Korjailuun käytettiin peltipurkista leikattua peltiä.

Empimisen jälkeen isä suostui pyyntöön ja veljekset saivat metallisiteensä.

– Isän viivyttelyn syynä oli varmaan muisto ”mestarihiihtäjästä”, Elias Lönnrotista perinteisin sitein. Tuon mielikuvan oppikoulu Kajaanissa oli juurruttanut häneen, Moilanen pohtii.

 

Antiikkisukset seinälle tai lampunjaloiksi

Peltipalasilla paikkailun muistaa myös Esko Pasanen, vaikka onkin hieman nuorempaa sukupolvea.

– Tämä Esko on ihan peto hiihtämään, kertoo Fedotoff.

Pasanen myöntää innostuksensa ja kertoo, että edellistalvena kilometrejä kertyi parituhatta.

– Mutta kyllä Hiukkavaaran laduilla on monia, jotka hiihtävät enemmänkin, hän tuumaa.

Pasasella on kotonaan kuudet pari suksia. Pappilan vintiltä peräisin olevia suksia hän ei ole hiihtomielessä edes testannut. Ne menevät todennäköisesti koristeeksi Suomulla sijaitsevan mökin seinille.

– Siellä on jo yhdet kolmemetriset sukset, ne vasta ovatkin vanhan näköiset.

 

Hiihto tekee hyvää myös mielelle

Esko Pasanen suosittelee hiihtoa lämpimästi kaikille, vähäisemmilläkin kilometrimäärillä. Perusteluina hän luettelee rauhallisemman olon, levollisemmat unet ja kunnon parantumisen.

Hän tietää, mistä puhuu, sillä aina miehen elämä ei ole ollut yhtä tervehenkistä. Lenkkeilläkin hän koetti silloin tällöin, mutta luisui aina hyvistä päätöksistä – niin liikunnan kuin alkoholin suhteen.

Diakonian vapaaehtoistoimijaksi Pasanen innostui vuosituhannen vaihteessa. Siitä lähtien hän on ollut mukana melkeinpä kaikessa.

– Nämä diakonian tytöt ovat niin mainioita, ja he ovat tulleet jo tutuiksi vuosien varrella, Pasanen kehuu Anu Fedotoffia sekä tämän työtovereita Kati Riipistä, Ulla-Maija Ruotsalaista, Eija Röningiä ja Anna-Maija Sälkiötä.

 

Kevätaurinko houkuttelee hangille

Kaikki kolme patistaisivat nykylapsia hiihtoladuille. Hiihto on ilmaista, se onnistuu melkein missä vain, eikä siihen tarvitse hankkia kalliita välineitä.

Esko Pasanen kertoo hankkineensa sukset kolmelle lapsenlapselleen.

– Ladulle pitää vaan lähteä, ei voi katsoa, että nyt ei ole hyvä ilma. Mutta kun aurinko paistaa korkealta, silloin ladulle tulee fiilistelijöitä.

 

Herättikö juttu sinussa hiihtomuistoja tai muita ajatuksia?…
Kerro niistä palautesivullamme

Suksien korjailuun käytettiin peltipurkista leikattua peltiä.

Paavo Moilanen

 

Pateniemen Honkapirtin lainaamo tarjoaa kaikille oululaisille mahdollisuuden lainata liikuntavälineitä. Lainaamo on avoinna ma–pe klo 9-15. Katso välinevalikoimaa.

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulujoen seurakunta