Kuva: Rauhan Tervehdyksen käyttöön. Laittakaa kuvan yhteyteen, että Kuva ja kuvankäsittely / Sanna Krook.
Kouluikäisten toiminta seurakunnissa on kirjavaa. Kuva on torstaisin Tuiran kirkolla kokoontuvasta, kaikille avoimesta T-tuvasta. Varhaisnuorten kerhot ovat yleensä maksuttomia.

Jokaiselle jotakin kerhoa

8.3.18

Joskus lapselle paras paikka on pienryhmässä suuren lapsiryhmän sijaan. Tämän tietää Oulujoen nuorisotyönohjaaja Pertti Putila.


Riitta Hirvonen Sanna Krook

Pertti Putilan tekemälle nuorisotyölle on kysyntää. Hänen kerhoihinsa olisi tulijoita enemmän kuin mukaan voi tällä hetkellä ottaa.

Oulujoen seurakunnan nuorisotyönohjaaja tekee ”erkkavarkkaa”, erityisvarhaisnuorisotyötä. Työskentely tapahtuu tiiviissä yhteistyössä koulujen ja kerholasten perheiden kanssa. Putilan kumppaneita ovat tarvittaessa myös kaupungin sosiaalitoimen työntekijät.

Putilan työtä ovat pienryhmät, vain muutamasta lapsesta koostuvat kerhot.

Kerholaiset löytyvät opettajien välityksellä. Putilan työn tuntevat opettajat ­– yleensä koulujen erityisopettajat – ottavat yhteyttä ja sen jälkeen mietitään yhdessä, hyötyisikö lapsi kerhosta. Sitä ennen koulu on jo ollut yhteydessä lapsen vanhempiin, joille on kerrottu Putilan pienryhmistä.

Jos kerhotoiminta kiinnostaa, käy Putila kodissa tapaamassa vanhempia ja lasta.

 

Yhdessä tutustutaan esimerkiksi harrastuksiin

Putilan kerholainen saattaa olla yhtälailla sulkeutunut ja arka lapsi kuin vauhdikkaampi koululainen, jonka on helpompi keskittyä pienessä ryhmässä.

Hiljaiset pojat ja villit, touhukkaat kaverit kokoontuvat omissa ryhmissään.

Putila kertoo, että kerhon sisällöt vaihtelevat: yhdessä oleminen ja liikkuminen ovat niissä isossa osassa.

– Olemme tutustuneet myös erilaisiin harrastusmahdollisuuksiin. Joskus lapsen vaikeutena voi olla juuri se, että hän ei kiinnity mihinkään tekemiseen, koska kontaktien solmiminen toisiin ihmisiin saattaa olla vaikeaa.

Putila ei aseta pienryhmille tavoitteita, jotka pitäisi saavuttaa nopeasti. Erkkavarkassa kysytään usein pitkäjänteisyyttä.

– Taito toimia ryhmänä ottaa aikaa. Samat kerholapset ovat yleensä yhdessä kolme vuotta. Ani harvoin kukaan jää pois.

 

Yhteistyö kodin kanssa tärkeää

Putila saattaa tavata kerholaistensa vanhempia kerran tai useammin.

– Yritän olla tarvittaessa perheiden sparraaja, kuuntelija ja tuen antaja. Kodeissa voidaan tuntea huolta ja voimattomuutta, jos lapsella ei esimerkiksi synny kaverisuhteita tai keskittyminen koulunkäyntiin on vaikeaa.

– Kuuntelen mielelläni vanhempien toivomuksia kerhojen suhteen.

Väsymys lapsen kanssa iskee kodissa helpommin, jos vanhemmilla on murehdittavana lisäksi oman elämän asioita, kuten työttömyys tai ihmissuhdeongelmat.

Vanhemmilta Putila kuulee usein, että kerhopäivät ovat lapsille hyviä päiviä.

– Se on tärkeä kiitos minulle.

Putilan vetämissä ryhmissä on vain poikia. Tytöille vastaavaa erkkavarkkaa ei ole tarjolla Oulun seurakunnissa.

 

Työ on opettanut tekijäänsä

Putilalle työskentely erityislasten kanssa on luontevaa. Hänellä on taustaa kirkon nuorisotyön lisäksi sosiaalityössä. Työkokemusta on kertynyt lastensuojelun parista.

– Sieltä kumpuaa työotteeni, jolla ei tavoitella massoja, mutta jonka avulla voin toimia uskonvalajana ja itsetunnon pönkittäjänä haastavien lasten ja heidän perheidensä keskellä.

Putila on kokenut, että työ opettaa tekijäänsä, mutta hän on myös hankkinut erityisnuorisotyön lisäkoulutuksen.

– Ylimääräinen ”tilipäivä” tässä työssä on se, kun voi huomata esimerkiksi arkojen kavereiden kohdalla kontaktin ottamista muihin lapsiin. Se kertoo siitä, että lapsen itsetunto on parantunut.

Erkkavarkka on vain osa Putilan työtä. Hän on nuoriso-ohjus, jonka monet tuntevat muun muassa suosituilta kymppileireiltä ja koko perheelle tarkoitetusta Raatin vapputapahtumasta.

 

Kuuntelen mielelläni vanhempien toivomuksia kerhojen suhteen.

Pertti Putila

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Oulujoen seurakunta