Kuva: Maikkulan Chapelbänd keväällä 2018
Maikkulan kappelista on tullut ChapelBandin kotikirkko. Siellä he harjoittelevat ja ovat noin kerran kuussa mukana messussa. Kuvassa ei näy rumpali Seppo Nykänen.

Punainen jäi soimaan

2.3.18

Joskus soitto lähtee laukalle, ChapelBandin jäsenet myöntävät


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Virret ovat hienoja, mutta muitakin upeita hengellisiä lauluja on. Oululainen ChapelBand – kotoisasti pelkkä kappelibändi – löytää lauluaarteita muun muassa Nuoren seurakunnan veisukirjasta.

Vaikka tämä punainen veisukirja laulattaa nuoria ripari-illoissa, puhuttelevat laulut vanhempiakin. Bändin laulaja Päivi Korkee kertoo punaisten veisujen olevan hänen nuoruuden muistojaan, mutta samasta musiikkista on tullut omaa lempimusaa aikuisenakin.

Kappelibändin musiikki ei ole revittelyä, mutta joukossa tunnustetaan, että joskus soitto ja laulu ”lähtevät laukalle”. Kun musiikki on hyvää, fiilis vie mukanaan.

– Ajantaju katoaa, kun harjoituksissa laulamiseen oikein tempautuu mukaan. Siinä innostuksessa ovat joskus unohtuneet sovitut menotkin, Korkee kertoo kokemuksistaan.

Kappelibändissä soittavat Korkeen lisäksi Sanna Saarenpää, Mikko Koskela, Seppo Nykänen, Mikko Visuri sekä Marko Pajula. Viulua soittava Silja Lassila oli soittopoppoossa viime viikolla mukana ensimmäistä kertaa. Joukkoa vetää Karjasillan kanttori Riitta Piippo.

Bändi soitti ja lauloi sunnuntaina kappelimessussa Oulun Maikkulan kappelissa. Paikka onkin heidän kotipesänsä, jossa on hyvä kokoontua jo paikan mainion akustiikan vuoksi.

Esiintyjiksi bändiläiset eivät halua kutsua itseään. Olemme esilaulajia, emme solisteja, he kuvaavat rooliaan jumalanpalveluksissa.

ChapelBand on ollut koossa vuodesta 2015.

 

Vanhemmatkin ovat tottuneet musiikkiin

Kappelibändin soitto on innostanut ihmisiä osallistumaan Maikkulan messuihin. Piippo tietää kertoa, että paikalle tullaan kauempaakin kuin vain kappelin läheisyydestä.

Koska virret ovat usein tuttuja ainakin vanhemmalle kirkkoväelle, on soittoryhmä saanut kuulla myös hiukan kriittistä palautetta lauluvalinnoistaan.

– Vaikka musiikkimme on ensi alkuun koettu vieraaksi, samat ihmiset ovat tulleet uudestaan, Piippo kertoo tyytyväisenä.

– Jotta yhteislaulu messussa onnistuu, soitamme melodian aluksi läpi ilman laulua.

 

Virheitä ei säikähdetä

Kappalebändi on ottanut kehuna erään messuvieraan arvelun, että he ovat musiikin ammattilaisia.

Emme ole, ryhmä joutui vastaamaan. No, musiikkialalla kuitenkin, kyseli sama henkilö.

– Vielä siihenkin meidän piti vastata, että emme ole, Korkee kertoo nauraen.

Bändin hyvästä meiningistä kertoo rento suhtautuminen virheisiin, joita soittaessa ja laulaessa joskus sattuu.

– Kun moka tapahtuu, nostamme yhdessä toisen käden ylös ikään kuin maljan kohotukseksi. Jos virheet haittaisivat, emme voisi tehdä tätä, musiikin harrastajat sanovat.

 

Tulijat pysyvät joukossa

Kappelin soittoväki haluaa musisoida, sillä laulut koskettavat heitä. Musiikki tekee meille hyvää, he sanovat.

Harvinaista on se, että joku lähtee bändistä pois, kun siihen on kerran tullut mukaan. Ryhmään kiinnytään myös siksi, sillä kappelibändissä luovuus saa kukoistaa. Omat sovitukset lauluista ovat tervetulleita.

Vaikka Punainen veisukirja sisältää runsaasti ikivihreitä ja myös hiukan oudompia hienoja lauluja, etsii Riitta Piippo joukolleen biisejä useista lähteistä. Varsinainen sillisalaatti taitaa olla se kokoelma, josta laulut messuihin valitsemme, hän sanoo.

Seuraavan kerran kappelibändi on messussa mukana kiirastorstaina 29. maaliskuuta.

Ajantaju katoaa, kun harjoituksissa oikein tempautuu mukaan.

Päivi Korkee

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta