Kuva: RT:n kolumnisti 2018

Kysymyksiä taivaanlennon alla

13.3.18

Muistatko sinä, millaista oli olla neljävuotias, kyselee Päivi Jokinen.


Päivi Jokinen Sanna Krook

Sinä olet ihana. Sinä olet tärkeä. Sinä olet arvokas, lausuu kuningatar kruunussaan, samettiviitassaan ja kultakäädyissään, ja pieni tyttö sylissäni heristää korviaan.

Istumme Karjasillan kirkossa neljä vuotta täyttävien syntymäpäiväjuhlilla katsomassa, kun seurakunnan varhaiskasvattajat eläytyvät Adalmiinan helmi -näytelmään.

Synttärisankarini tarttuu käsistäni haluten minun keinuttavan häntä. Hän nauttii Jumalan kämmenellä -laulun viittomisesta kumartuen välillä painamaan otsansa poskeani vasten ja parahtaa lopulta olevansa jo nälkäinen: Milloin täällä saa sitä syötävää!

Aivan kuin kulkisin ajassa männyn vuosirenkaita pitkin kun huomaan kuvittelevani syliini itseni nelivuotiaana. Vieläkö pystyn sydämessäni tavoittamaan, oliko oma katseeni yhtä tarmokas, herkkä, nauruntäyteinen, viaton?

Harjoittelinko tahtomista samanlaisella puhurivoimalla kädet tiukkaan puuskaan vetäen ja tarinoita sepittäen?

Vietinkö kenties jopa osan päivistäni mielikuvituskoulussa taivaanlentojen ja kurkotinlintujen keskellä syömässä SCHpagettia?

Saatoinko minä todella olla yhtä suloinen ja kertakaikkisen rakastettava kuin tämä lapsi, maailman täydellisin juuri sellaisena kuin hän on?

Jokainen on joskus ollut nelivuotias. Olitko sinä tyttö, poika, jotain muuta? Miten vuosirenkaat elävät sinun sydämessäsi? Mitkä olivat lempipuuhiasi, keitä olivat rakkaimpasi?

Vieläkö pystyisit nelivuotiaan viisaudella unelmoimaan maailman ihmeiden ja ilon äärellä? Osaisitko elää meneillään olevassa hetkessä kantamatta mukanasi menneisyyden taakkaa ja huolta tulevasta?

 

Kirjoittaja on äiti, opettaja ja väitöskirjatutkija

 

Rakastinko poimia kesämaan kukkia?

Päivi Jokinen

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä