Kuva: Kaunis kukka nousee mudasta.

Toivo kuuluu paastoon

14.3.18

Epäonnistuneenakin saa jatkaa paastomatkaa. Näin lohduttaa pastori, Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Mika K. T. Pajunen.


Riitta Hirvonen Pixabay

Kuukauden verran meillä kaikilla on ollut aikaa paastota: tsempata ruokavaliossa, rauhoittaa elämää, rukoilla enemmän ja etsiä keinoja elää elämää tavalla, jota ei tarvitse hävetä seuraavien sukupolvien edessä.

Aikaa paaston alusta, tuhkakeskiviikosta, on kulunut – ja sen myötä monia hyviä pyrkimyksiä on ennättänyt kariutua.

Vieläkö pääsiäistä edeltävään – 40 päivää kestävään kristilliseen paastoon – ehtisi mukaan?

 

Tuhka otsassa kertoo siitä, mitä on edessä

– Paaston alussa tuhkakeskiviikkona katumuksen ja katoavaisuuden merkki, tuhkaristi, osoittaa, että maasta me olemme tulleet ja maaksi me myös tulemme. Matkalla kompuroidaan, kaadutaankin, mutta noustaan uudelleen tielle, vastaa kysymykseen Hiljaisuuden Ystävät -yhdistyksen toiminnanjohtaja Mika K. T. Pajunen.

– Kiirastorstai muistuttaa meitä siitä, että lopulta me kaikki lankeamme: emme jaksa emmekä pysty ja osaa seurata Jeesusta sinne, minne hän on menossa.

Esimerkkejä onnettomista yrityksistä sinnitellä Jeesuksen seurassa riittää: pääsiäisen yhdellä tärkeällä tapahtumapaikalla, Getsemanen puutarhassa, opetuslapset nukkuivat, vaikka Jeesus oli pyytänyt heitä rukoilemaan.

Mutta pääsiäisyönä kompuroinnista ei seuraa moitteita ja rangaistuksia.

– Tässä kohtaa tulee kutsu, joka summaa koko paaston valmistautumisen. Kirkkoisä Johannes Khrysostomoksen pääsiäissaarnassa kuvataan, kuinka sinä yönä Vapahtaja voittaa kuolemallaan kuoleman ja juhla-aterialle kutsutaan sekä niitä, jotka ovat ensimmäisestä hetkestä asti paastonneet ja kilvoitelleet, että niitä, jotka viimeisellä hetkellä sattuvat kirkkoon tulemaan.

– Juhla kuuluu kaikille. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, Pajunen kannustaa.

 

Rukous paastotessa voi olla vain kaksi sanaa

Jotta paastomatkallaan ei heti epäonnistuisi, osaako Pajunen sanoa, miten liikkeelle kannattaisi lähteä?

– Minimitavoitteena voisi olla se, että muistamme viettävämme nyt paastonaikaa. Se ei tarkoita sitä, että tätä pitäisi koko ajan ajatella ja siinä märehtiä, vaan että tästä ajasta tulisi osa elämäämme – mitä se sitten kunkin elämässä tarkoittaa.

Pajusen mielestä yksi askel paastomatkalla voisi olla rukous: se, että rukoilee joka päivä. Rukous voi olla vaikka vain kahden sanan mittainen lyhyt pyyntö: Herra armahda!

Siis millä fiiliksellä eteenpäin, vaikka kerrottavana olisi tähän saakka vain epäonnistuneita paastoyrityksiä?

– Armollisella. Kukaan ei ole liian huono. Paastossa ei ole kyse henkilökohtaisesta hyvyydestä vaan Jumalan hyvyydestä. Siihen saa tulla, palata ja siinä viipyä. Paasto, joka ei ala armosta eikä palaa siihen, ei ole paljonkaan arvoinen.

– Jumalan armossa on vielä sellainenkin puoli, että se vaikuttaa sekä taaksepäin että eteenpäin. Jumala katsoo meitä armollisesti, antaa myös uutta voimaa sekä vahvistaa kulkemaan paastontietä pääsiäisen riemuun.

 

Yhdessä pystyy parempaan

Pajusen mukaan paastossa on kyse kokonaisvaltaisesta harjoituksesta, henkisestä, hengellisestä ja ruumiillisesta.

– Ei kukaan, joka alkaa harjoitella vaikkapa juoksua oleta pystyvänsä juoksemaan heti maratonia. Miksi paaston kohdalla olisi toisin?

Harjoitteluun tarvitaan apua ja rutiineja, Pajunen sanoo.

– Yksin on vaikea treenata. Apua paastoamiseen saa jumalanpalveluksesta, toisilta kristityiltä, hengellisestä ohjauksesta ja matkakumppanuudesta. Ne kaikki ovat kirkon käytössä olevia aarteita.

Pajusen mukaan paastontielle ei kannata lähteä sen toivossa, että harjoitus takaisi lopputuloksena onnellisuutta.

– Ristintie ei lupaa seuraajalleen pikavoittoja. Sen sijaan se tuo kulkijalleen merkityksen, antaa päämäärän ja elämäntavan, jossa vaelletaan ristiä kantaen yhdessä toisten kanssa.

 

Paastolla on monet kasvot. Lue tästä.

 

 

Paasto, joka ei ala armosta eikä palaa siihen, ei ole paljonkaan arvoinen.

Mika K. T. Pajunen

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Näkemyksiä