Kuva: Perheasiainneuvottelukeskuksen johtava perheneuvottelija Ilkka Kurjenmäki työhuoneessaan tammikuussa 2017.

Yhteinen vai sukupuolineutraali pappeus?

20.3.18

Ilkka Kurjenmäki kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan käsitteiden tärkeydestä.


Teksti: Ilkka Kurjenmäki . Kuvat: Sanna Krook .

Käsitteen sukupuolineutraali käyttö kirkossa voimistuu. Rauhan Tervehdyksen pääkirjoituksessa (RT 9/2018) ”Sukupuolineutraali pappeus 30 vuotta” harjoitettiin pohdintaa pappeudesta ja sukupuolesta.

Puhe ”sukupuolineutraalista pappeudesta” on tietenkin tarkoitushakuista ja latautunut pitkälti tasa-arvon ajamiseen ja kasvatuksen kielen muuttamiseen. Käytännössä sukupuolineutraali on korvaamassa perinteisen sukupuolijaon mieheen ja naiseen.

Kirjoituksesta voi saada käsityksen, että 30 vuotta sitten pappisvirka korvautui sukupuolineutraalilla pappisviralla. Mitään siirtymää ei kuitenkaan tapahtunut, vaan kirkkolakia muutettiin siten, että pappisvirka avattiin myös naisille.

Näin ollen vuodesta 1988 lähtien saivat sekä miehet että naiset yhdessä hoitaa virkaan kuuluvia palvelutehtäviä. Ei pappisvirka, eivätkä naiset tai miehet muuttuneet sukupuolineutraaleiksi päätöksen seurauksena.

Aivan samoin kävi avioliittolain muutoksen kohdalla. Lakimuutoksella yhteiskunta avasi samaa sukupuolta oleville pareille pääsyn avioliitoon, mutta kirkon näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä instituutiona ei muuttunut. Myöskään miehet ja naiset eivät muuttuneet avioliittolain muutoksella sukupuolineutraaleiksi.

Kokemus omasta sukupuolesta on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta sekä kirkollisten että yhteiskunnan virkojen ja instituutioiden tasolla se on yhdessä neuvoteltava kysymys. Ero henkilökohtaisten kokemusten ja virkojen yhteisöllisten tarkoitusperien kesken menee tämän päivän kiihkeissä sukupuolikeskusteluissa alinomaa sekaisin – vaikka ne ovat aivan eri mittakaavan asioita.

Sukupuolen hengellinen lataus ei tyhjenny. Miten elän sukupuolisuuttani todeksi pappeudessani, on tärkeä henkilökohtainen kysymys papille aina, mutta pappeus seurakunnan virkana palvelee muita tarkoitusperiä, kuin yksilöiden välittömät kokemukset, motiivit ja unelmat.

Mielestäni sukupuolineutraalilla tai gender-agendalla on oma paikkansa kirkossa, mutta pappeus- ja sukupuolikeskustelun liian yksipuolinen tai nopea valjastaminen niiden suitsiin ei ole seurakunnan eikä pappeuden edun mukaista.

Intersukupuoliset ovat erityistapaus. Edellä sanottu ei koske heitä. Seurakunnissa ja äänekkäämpien sukupuolivähemmistöjen joukossa elävä hiljainen intersukupuolisten vähemmistö on saanut osakseen kohtuuttomasti väärin ymmärtämistä. Heillä jos kellään on oikeus tulla kuuluksi ja nähdyksi yhtä lailla. Se ole uhka kenellekään, ei edes sukupuolijaolle.

Ilkka Kurjenmäki
pappi, Oulu

Sukupuolen hengellinen lataus ei tyhjenny.

Ilkka Kurjenmäki

 

Anna palautetta mielipidekirjoituksesta täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Näkemyksiä