Kuva: Muhoslainen Kalevi Leskelä on taitava puutöiden tekijä. Koivu- ja Tähti -henkilöksi kesällä 2016 valittu Leskelä on mukana aktiivisesti myös kotiseutuyhdistyksen toiminnassa.
Kalevi Leskelä on tehnyt myös pienoismallin entisaikaisista, ja nykyäänkin käytössä olevista puiden pilkkomiseen käytetyistä työkaluista.

Perinne elää käsissä

7.4.18

Muhoslainen Kalevi Leskelä ikuistaa kotiseudun historiaa ja maisemia puutöihin


Elsi Salovaara Elsi Salovaara

Hyllyssä ovat vierekkäin Muhoksen kirkko, ortodoksien nykyisin jo purettu tsasouna ja rivi enkeleitä.

Katosta roikkuu hopealla ja kullalla maalattuja, kävyillä koristeltuja palloja. Kaikki ovat muhoslaisen Kalevi Leskelän käsissä syntyneitä.

– Eläkkeelle jäädessähän tämä harrastus alkoi, kun tuntui että jotain hommaa piti olla, Leskelä naurahtaa.

Puutöihin innokas kotiseutuharrastaja on taltioinut myös kotipitäjän pienempiä maamerkkejä, kuten apteekin julkisivun. Punaseinäisessä ja mustakattoisessa litteässä figuurissa lukee museo. Kyseessä on kotiseutumuseon, entisen lainajyvämakasiinin, julkisivu.

Yli viidentoista vuoden aikana Leskelä on lahjoittanut kädentöitään esimerkiksi seurakunnalle ja Laitasaaren kyläyhdistykselle. Kirjaston kotiseutuhuoneessa ovat esillä tervaveneen ja kirkon pienoismalli.

Perinteeksi on muodostunut sekin, että Leskelä vie syksyllä kokoelman pienoismalleja päiväkeskukseen ja hakee ne pois keväällä.

– Kesäksi olen hakenut ne pois ja tehnyt uusia, Leskelä kertoo.

Neljä sukupolvea kirkonlukkareita

Muhoksen kirkon pienoismalleja Leskelä on tehnyt monessa eri koossa. Niitä on ostettu paljon myös lahjoiksi.

– Ensimmäistä kun tein, kiersin melko monta kertaa kirkon ympäri ja laskin ruutuja. Ei se muuten mene ihan justiinsa, Leskelä tuumaa.

Kirkon mallin ja miljöön voisi ajatella kyllä siirtyneen melkeinpä äidinmaidosta. Leskelän äidinpuoleisesta suvusta löytyy nimittäin neljä sukupolvea kirkonpalvelijoita, lukkareita.

Leskelän äidin isoisän isoisä, Erik Jurvakainen, sittemmin Jurvelin, toimi Utajärven lukkarina vuosina 1778–1821. Lukkarinpesti siirtyi pojalle, Henrik Jurvelinille, joka toimi lukkarina ja kellonsoittajana peräti 62 vuotta.

Isoisä ryhtyi maanviljelijäksi

Äidin isänisä, Carl Jurvelin jatkoi perinnettä, mutta eri seurakunnassa. Hän muutti Muhokselle ja toimi seurakunnan lukkarina 57 vuotta.

– Sehän on melkein ihmisen ikä, Leskelä toteaa.

Heti perään hän jatkaa, että ihan noin montaa vuotta ei isoisän isä tainnut lukkarin töitä tehdä. Lukkarinapulaiseksi 1875 nimetty poika Heikki Jurvelin huolehti tehtävistä viimeiset vuodet isänsä kuolemaan ja virkakauden loppuun vuoteen 1907 saakka.

Heikki ei ollut laulumiehiä, vaan sukukirjaankin siirtyneen perimätiedon mukaan hänen äänensä kuulosti ”mäkättämiseltä”.

– Hän ryhtyi sitten päälle viisikymmenvuotiaana maanviljelijäksi, Leskelä kertaa äidinpuoleisen isoisänsä vaiheita.

Perinne kirkonpalvelijoina katkesi Leskelän äidin sisarusparveen. Kolmesta enosta ei löytynyt lukkarintyön jatkajaa, vaan leipätyö löytyi muualta.

Kotiseututyö yhteisenä harrastuksena

Kotiseututyö on Kalevi Leskelän ja hänen puolisonsa Elsi Lehikoisen yhteinen harrastus.

– Kesät menevät mukavasti kotiseutumuseolla kaikenlaisessa touhussa, Muhoksen kotiseutuyhdistyksen sihteerinä toimiva Lehikoinen kertoo.

Tulevana kesänä heitä työllistävät myös kotiseutupäivät, joiden teemana on Sakari Topelius, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 200 vuotta.

Topeliuksen sadulla Koivu ja tähti on yhteys Muhokselle ja taustalla ovat historialliset tositapahtumat. Sadussa tietä takaisin kotiin etsivien siskon ja veljen tarinan inspiraationa on Topeliuksen omaan sukuun liittyvä tragedia.

Kasakat kaappasivat vuonna 1714 Topeliuksen isän isoisän Kristoffer Topeliuksen Muhoksella sijainneesta piilopirtistä ja veivät hänet orjaksi Venäjälle. Myöhemmin Topeliuksen esi-isä pääsi pakenemaan ja löysi tiensä takaisin Suomeen.

Kyseisen piilopirtin sijainti on sittemmin paikannettu. Leskelä ja Lehikoinen kertovat, että yhdistyksen aktiiveja, erityisesti Alli ja Väinö Karppista, on kiittäminen siitä että paikalle saatiin muistokivi.

Toissa vuonna Leskelä valittiin Koivu ja tähti -henkilöksi. Koivu ja tähti henkilö on nimetty vuodesta 1996 alkaen. Tittelin saa haltuunsa kahdeksi vuodeksi, joten Leskelän seuraaja valitaan ensi kesänä.

Kiersin melko monta kertaa kirkon ympäri ja laskin ruutuja.

Kalevi Leskelä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Muhoksen seurakunta