Vuosi takaperin motoristikirkon osallistujat saivat ajaa räntäsateessa, mutta tänä vuonna Oulussa mitattiin maan korkeimmat lämpöasteet.
Ennätyksiä tehtiin myös väkimäärässä, sillä Ylikiimingin kirkonmäellä nähtiin yli 260 moottoripyörää ja nelisensataa motoristia.
Monelle motoristikirkosta on tullut perinne. Sitä se on jääliläiselle Veikko Leinoselle ja hänen Harley-Davidsoninsa vierellä kuulumisia vaihtaville niin ikään jääliläiselle Reijo Leinoselle, Korvenkylältä saapuneelle Eero Alamikkelälle ja oulunsalolaiselle Mikko Helanderille.
– Meillä ajokausi alkaa motoristikirkosta, otamme Jumalan siunauksen täältä matkaan, toteaa Veikko Leinonen.
Kahteen otteeseen hän on mennyt pyörän mukana metsään tai suohon. Suojelusta on ollut matkalla molemmilla kerroilla.
– Toisella kertaa jalkaan tuli pieni naarmu, ei muuta.
Miesten mukaan varsinkin alkukesästä tien päällä saa olla varovaisena.
– Autoilijat eivät aina huomaa pyöriä. Usein on luovuttava omista etuajo-oikeuksista, sillä kakkoseksihan siinä auton kanssa jää, tuumii Mikko Helander.
Sivuvaunussa viihtyvät lapsetkin
Erikoisimmasta päästä tapahtumassa on kiiminkiläisten Päivi ja Sami Suo-Yrjön kulkupeli. Vuosikymmen sitten Ruotsista ostetussa pyörässä on sivuvaunu, joka näyttää äkkiseltään miniautolta.
Kulkuneuvo herättää huomiota missä vain.
– Jokaisella huoltoasemalla, jossa pysähdytään, siitä kysytään, he naurahtavat.
Ylikiimingissä he ovat tuttu näky, sillä he muistelevat käyneensä tapahtumassa viitisentoista vuotta.
Vuosien aikana pariskunta on poikansa kanssa reissannut Baltiassa ja Ruotsissa. Pidemmillä matkoilla mukana kulkee myös perävaunu, jossa ovat teltat ja muut majoittautumisvälineet.
Sivuvaunu itsessään on yllättävän tilava. Siellä voi viettää aikaa kuten kotona konsanaan.
– Poika oli kolmevuotias, kun aloitimme reissaamisen. Hän saattoi pelailla pleikkaria matkan aikana, Suo-Yrjöt muistelevat.
Vakiopaikat pyörän selässä
Sari ja Mika Niiranen ovat hurauttaneet saman pyörän kyydissä paikalle kotoaan Iistä.
– Taitaa olla kolmas kerta, kun olemme mukana, he laskeskelevat.
Pariskunta hankki ensimmäisen pyörän jo neljännesvuosisata sitten. Työnjako on selvä: Mika ajaa ja Sari on kyydissä.
Välillä Niiraset harrastivat myös muuta moottoriurheilua, mutta seitsemän vuotta sitten huusholliin hankittiin taas moottoripyörä.
– Kasvatettiin siinä välissä tyttö isoksi. Nyt päästään jälleen yhdessä reissuun, Sari Niiranen nauraa.
Nyt päästään taas yhdessä reissuun.
—Sari Niiranen
Anna palautetta jutusta täällä