Kuva: Kannabispelto.
Kannabis on maailman suosituin huume. Suomessa nuorista aikuisista sitä on käyttänyt lähes puolet koko ikäryhmästä.

Huumeeton maailma jäi haaveeksi

15.5.18

Moni asiantuntija Suomessa ja maailmalla on sitä mieltä, ettei huumeiden käyttäjien rankaisemisessa ole järkeä.


Antti Karvonen

Huumausainepolitiikan historian kuuluisin anekdootti Suomessa on peräisin vuodelta 1971. Eduskunta käsitteli silloin uutta huumausainelakia. Hallitus esitti, että huumeiden käyttöä ei säädettäisi rangaistavaksi. Samoilla linjoilla oli myös talousvaliokunta. Lakivaliokunta taas oli rangaistavuuden kannalla.

Asian käsittely siirtyi suureen valiokuntaan, jossa ratkaisu tehtiin arvalla. Koko eduskunnan äänestyksessä rangaistavuuden kannattajat voittivat äänin 90-82.  Näin huumausaineiden käytön kontrollointi siirtyi rikosoikeuden piiriin.

– Ennen tätä aikaa huumeita sai käyttää Suomessa melko vapaasti, eikä sitä nähty erityisen suurena ongelmana, huumeiden historiaa tutkinut tohtori Mikko Ylikangas sanoo.

Paine huumausainepolitiikan muuttamiseen tuli Suomeen ulkomailta. Vuonna 1961 luotiin ensimmäinen YK:n huumausaineyleissopimus, jossa kiellettiin suurin osa nykyisin huumeina tunnetuista aineista. Sopimuksen tavoitteena oli estää huumeiden käytön leviämistä ja haittoja.

YK:n huumausainesopimus uusittiin vuosina 1971 ja 1988, jolloin kiellettyjen aineiden listaa laajennettiin. 1970-luvulta eteenpäin yleistyivät suuret huumeiden vastaiset kampanjat, joissa kaikki laittomat päihteet esitettiin yhtä vaarallisina.

– Valistus oli hyvin demonisoivaa. Kaikki aineet niputettiin yhteen, Ylikangas toteaa.

 

Tutkijat ehdottavat uutta näkökulmaa

YK:n huumausainesopimuksen alkuperäinen tavoite oli huumeeton maailma vuoteen 2008 mennessä.

Tavoitetta ei saavutettu, päinvastoin: huumeiden käyttö on lisääntynyt kaikkialla maailmassa. Tämän vuoksi maailman terveysjärjestö WHO ja YK:n huumelautakunta INCB ovat esittäneet, että ideaali huumeettomasta maailmasta on hylättävä ja huumeisiin tulisi puuttua sosiaali- ja terveydenhuollon, ei rikoslain keinoin.

Suomessa tätä kantaa edustaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen. Hän kirjoitti kollegansa Tuukka Tammen kanssa helmikuussa paljon huomiota saaneen blogitekstin, jossa esitettiin, että huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua.

– Nykyinen politiikka ei ole ollut tuloksellista. Ei ole järkevää puuttua ihmisten henkilökohtaiseen riskikäyttäytymiseen kriminalisoimalla sitä, Hakkarainen sanoo.

 

Suurin osa huumeidenkäytöstä on kokeiluja.

Pekka Hakkarainen

 

Vanhat mielikuvat istuvat tiukassa

Global Commission on Drug Policy on vuonna 2011 perustettu, kansainvälisen huumausainepolitiikan uudistamiseen tähtäävä paneeli. Se on julkaissut useita raportteja, joissa se on kritisoinut rikosoikeudelliseen kontrolliin pohjautuvaa politiikkaa.

Paneelin jäseniin kuuluu valtionpäämiehiä ja vaikuttajia, kuten YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Sveitsin entinen liittopresidentti Ruth Dreifuss ja miljardööri Richard Branson.

GCDP:n uusimmassa raportissa tammikuulta todetaan, että laittomiin päihteisiin liittyvät mielikuvat eivät perustu todellisuuteen. Käsitys, jonka mukaan huumeet suurella todennäköisyydellä johtaisivat vakaviin ongelmiin, on raportin mukaan väärä. Maailman 250 miljoonasta käyttäjästä vain noin 11 prosenttia voidaan luokitella ongelmakäyttäjiksi.

Myöskään niin sanottu porttiteoria ei tilastojen valossa pidä paikkaansa. Sen mukaan mietojen huumeiden, kuten kannabiksen käyttö, johtaa vaarallisempiin aineisiin.

– Suurin osa huumeidenkäytöstä on kokeiluja, jotka eivät johda pidempiaikaiseen käyttöön, Pekka Hakkarainen kertoo.

 

Nuoret aikuiset polttavat kannabista

Huumeita käytetään Suomessa enemmän kuin koskaan. Lähes joka viides suomalainen on kokeillut jotakin huumetta.

25–34-vuotiaista huimaavat 40 prosenttia on käyttänyt laittomia päihteitä ainakin kerran. Trendi selittyy suurelta osin kannabiksella, mutta myös muiden aineiden käyttö on lisääntynyt.

Tiedot selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosien 1992–2014 väestökyselyistä.

Lähes puolet nuorista aikuisista on nykyisen lain mukaan määriteltävissä rikollisiksi. Tämä aiheuttaa Pekka Hakkaraisen mukaan syrjäytymisriskin.

– Nuorelle satunnaiskäyttäjälle, joka saa merkinnän poliisin rekisteriin, haitta voi olla merkittävä. Se voi estää opiskelu- tai työpaikan saamisen.

 

Lue kolmen huumeidenkäyttäjän tarinat

 

Rikoslain käyttö on ongelmallista

Hakkaraisen ja Tammen ehdottamaa mallia kutsutaan dekriminalisaatioksi. Se tarkoittaa, että huumeet ovat edelleen laittomia, mutta niiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei enää rangaista.

Muita mahdollisia vaihtoehtoja nykyisen käytännön tilalle ovat depenalisaatio ja laillistaminen. Depenalisaatiomallissa rangaistukset säilytetään rikoslaissa, mutta niitä ei käytetä. Toimenpiteistä luopuminen on mahdollista jo nykyisen lain puitteissa, mutta se on epätavallista.

– Toimenpiteistä luopuminen on hyvin harvinaista. Lähes poikkeuksetta poliisi kirjoittaa sakot, Turun yliopiston kriminologian dosentti Heini Kainulainen toteaa.

Kainulainen on samaa mieltä Hakkaraisen kanssa siitä, että henkilökohtaisen riskikäyttäytymisen sääteleminen rikoslain keinoin on ongelmallista.

– On hyvin poikkeuksellista, että rikosoikeudellista järjestelmää käytetään tällaiseen tarkoitukseen. Esimerkiksi tupakointia on onnistuttu vähentämään menestyksekkäästi pehmeillä keinoilla, Kainulainen kuvaa.

 

Portugalissa valtava muutos parempaan

Tunnetuin esimerkki huumeiden dekriminalisoinnista on Portugalin malli. Vuonna 2001 toteutettu lakiuudistus lopetti käyttäjien kohtelemisen rikollisina. Huumeiden käytöstä tuli hallinnollinen rike, joka antaa mahdollisuuden hoitoonohjaukseen. Samalla hoitopalveluihin panostettiin voimakkaasti. Huumeiden myynti on edelleen laitonta.

Toisin kuin aluksi pelättiin, lakimuutoksen jälkeen huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt. HIV-tapausten määrä on tippunut 90 prosenttia.

Portugalissa ihmisiä kuolee huumeisiin vähemmän kuin missään muualla Euroopassa. EU:n huumeseurantakeskuksen mukaan Portugalissa huumeisiin kuolee noin kuusi ihmistä miljoonaa asukasta kohden. Suomessa vastaava luku on 43, kaksi kertaa yli Euroopan keskiarvon (21).

 

Portugalissa ihmisiä kuolee huumeisiin vähemmän kuin missään muualla Euroopassa.

 

Pohjoismaat kuolintilaston kärjessä

Suomen edelle tilastossa yltävät muun muassa Tanska (58), Norja (76) ja Ruotsi (100). Viro on kärjessä 103 huumekuolemalla miljoonaa ihmistä kohti. Pohjoismaissa kuolee siis huomattavasti enemmän ihmisiä huumeisiin kuin muualla Euroopassa.

Yksi korkeaa kuolleisuutta selittävä tekijä ovat maiden väliset erot kuolemansyyntutkinnan tarkkuudessa.

– Pohjoismaissa tilastoidaan huumekuolemia paremmin kuin muualla Euroopassa ja kuolemansyyntutkinnan menetelmät ovat kehittyneempiä, THL:n oikeuskemisti Pirkko Kriikku kertoo.

Pekka Hakkarainen ei usko tämän selittävän eroja kokonaan.

– Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa pelkkä käyttökin on määritelty rikokseksi. Käytön kriminalisointi ajaa käyttäjät piilottelemaan käyttöään ja todennäköisesti ehkäisee avun pyytämistä ja hakemista.

 

Dekriminalisaatioon liittyy huolia

Yksi suuri dekriminalisaatioon liittyvä huolenaihe on sen välittämä yhteiskunnallinen viesti. Käytön pelätään lisääntyvän etenkin nuorten keskuudessa.

Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikan mukaan huumeiden aiheuttamien ongelmien torjunta on tehokkaampaa, kun yhdistetään rikosoikeudelliset ja terveydenhuollon keinot.

– Eri viranomaiset tekevät jatkuvasti yhteistyötä parhaan mahdollisen avun tarjoamiseksi käyttäjille. Näitä viranomaisia on sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja valvontasektorilla, kuten tullissa ja poliisissa.

Vainikan mukaan käytön rangaistavuus viestii yhteiskunnan normeja ja antaa poliisille mahdollisuuden puuttua ongelmiin. Huumeongelmiin liittyvää stigmaa tulee purkaa, mutta ei lainsäädännöllisin keinoin.

Iso osa käyttörikoksista selviää muiden rikosten yhteydessä.

— Teemu Saukoniemi

 

 

 

Ei muutosta laittomiin markkinoihin

Ajatus dekriminalisaatiosta tai depenalisaatiosta ei saa kannatusta poliisilta.

– Ensisijaisesti poliisi toteuttaa voimassa olevaa lakia. Mielestäni on kuitenkin ongelmallista, että nämä keinot eivät vaikuttaisi laittomiin markkinoihin mitenkään, poliisitarkastaja Teemu Saukoniemi poliisihallituksesta toteaa.

Myös Saukoniemi korostaa viranomaisyhteistyön toimivuutta Suomessa huumeiden haittoja vähennettäessä. Hänen mukaansa poliisin resursseja ei automaattisesti vapautuisi dekriminalisaation myötä vakavampien huumausainerikosten tutkintaan.

– Iso osa käyttörikoksista selviää muiden rikosten yhteydessä, esimerkiksi liikennettä valvottaessa.

 

Ilmapiiri on muuttunut maailmalla

Merkkejä huumausainepolitiikan muutoksesta on nähtävissä maailmalla. Yhdeksän Yhdysvaltojen osavaltiota on laillistanut kannabiksen. Myös Uruguay laillisti kannabiksen viime vuonna, ja Kanadassa se toteutetaan tulevana kesänä.

Norja päätti viime vuoden lopulla, että maa tulee dekriminalisoimaan kaikki huumeet. Hallituksen asettama työryhmä selvittää tällä hetkellä, miten uudistus käytännössä toteutetaan.

Suomen viimeisin huumausainestrategia on tehty vuonna 1997. Sen jälkeen huumekauppa on muuttunut radikaalisti, kun myynti on siirtynyt suurelta osin verkkoon. Nykyinen hallitus ei ole halunnut uudelleen arvioida Suomen huumepolitiikkaa.

Pekka Hakkaraisen mielestä aiheesta tulee käydä Suomessa perusteellinen keskustelu.

– Nykypolitiikan toimimattomuudesta on paljon näyttöä. Kansainvälisessä ilmapiirissä on selvä muutos, on mielenkiintoista seurata, miten asia kehittyy.

KORJAUS: Muutettu jutun alussa oleva vuosiluku 1972 vuodeksi 1971. Lisätty myös tarkentavia tietoja äänestyksestä.

Anna jutusta palautetta

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä