Kuva: Kirjansitoja Jorma Niemitalo Rauhan tervehdyksen juttuun heinäkuu 2018, kuvattu Oulussa Hiukkavaarassa 2.7.2018.
Hiukkavaaran verstaalla kirjahyllyjen, paperipinojen ja kaiken maailman julkaisujen keskellä touhuaa onnellisen oloinen mies.

Aarteiden ehostaja

12.7.18

Kirjansitoja Jorma Niemitalo tietää, että vanhojen teosten kunnostukselle täytyy antaa oma aikansa.


Marjo Balogun Sanna Krook

Oli vuosi 2006, kun Jorma Niemitalo osallistui kirjansidonnan peruskurssille Valamon opistossa Heinävedellä. Sittemmin hän on suorittanut kirjansitojan ammattitutkinnon Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.

Opinnot jatkuvat edelleen, parhaillaan hän suorittaa kirjansitojamestarin erikoisammattitutkintoa. Oma työhuone Oulun Hiukkavaaran taiteilijatalossa on täyttynyt vanhoista kirjoista ja korjaukseen tarvittavista työkaluista ja materiaaleista.

Niemitalo esittelee materiaalejaan, papereita, pahveja, nahkoja. Ohuudesta, sitkeydestä ja persoonallisesta ulkonäöstä tunnettua japaninpaperia – jota valmistetaan oikeasti Japanissa mulperipuun kuiduista – kirjansitoja joutuu hankkimaan Etelä-Suomesta.

Papereissa on eroja, niitä täytyy päästä hypistelemään.

Kirjoista on tullut perheiden dokumentteja

Kun kirjojen omistajat ovat tehneet omia merkintöjään Raamattujen tai muiden kirjojen sivuille, on teoksista tullut arvokkaita suvun dokumentteja.

Niemitalo esittelee virsikirjaa vuodelta 1841. Lapsi on päässyt piirtelemään omat kiekuransa kirjan sivuille, sekin on osa suvun historiaa.

Melkein jokaisella vähän vanhemmalla ihmisellä on jossain piirongin laatikossa vanha Biblia tai muuta hengellistä kirjallisuutta.

Niemitalo käyttää perinteisten kirjojen korjauksessa liisteriliimaa, joka on tehty vedestä ja vehnätärkkelyksestä. Liimaa voi tehdä myös riisi-, peruna- tai vehnäjauhoista.

Konservaattorit käyttävät samaa ainetta, koska sellaisella liimalla korjattu kirja voidaan aina myös purkaa ja koota uudelleen. Liima voidaan liottaa pois.

Ompelemisessa Niemitalo suosii pellavalankaa.

Teippi on kirjan pahin vihollinen, vaikka ymmärrettävästi moni kirjan omistaja on hätäpäissään antanut kirjalleen ensiapua teippirullasta.

Opetusta ja tutkimusta riittää

Jorma Niemitalon kiinnostus vanhoihin kirjoihin lähti opetustyöstä. Hän on toiminut yliopettajana yli 20 vuotta Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun tutkinto-ohjelmassa, mutta opetus loppuu vuoden 2019 aikana.

Vuolle-opistossa on syksyllä alkamassa Niemitalon vetämä kirjansidonnan kurssi, jos paikalle saadaan tarpeeksi opiskelijoita.

Työsarkaa riittää myös kirjatutkimuksessa. Uusimmassa kirjanystävien Bibliophilos-lehdessä (2/2018) on Niemitalon kirjoittama artikkeli 1800-luvulla eläneestä Matti Pohdosta, joka oli kiertävä kirjojen keräilijä ja itseoppinut kirjansitoja.

Pohto sitoi ihmisten kirjoja varsinkin Pohjanmaalla sekä Etelä- ja Keski-Suomessa. Hänen kirjansitomisvälineensä löytyvät Kansallismuseosta.

Myös kirjailija Juha Hurme on nostanut esille kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuista Pohdon työtä. Hän on tehnyt aiheesta ohjelmia, jotka ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Puolangan hautakirjat työn alla

Parhaillaan Niemitalolla on työn alla useamman kuukauden kestävä korjausprojekti.

Puolangan seurakunta on palkannut hänet korjaamaan vanhoja hautakirjoja, joihin on kirjattu hautausmaalle haudattujen vainajien tiedot ja hautapaikat. Käsikirjoitus on hajonnut lähes palasiksi, sen kunnostamisessa menee koko kesäkausi.

Tämänkin dokumentin korjaamiseen Niemitalo käyttää japaninpaperia.

Vanhojen kirjojen välistä voi löytyä monenlaisia lappusia, joskus jopa setelirahaakin, kertoo kirjankorjaaja.

Harmillista on hänen mukaansa se, että nykyiset kirjat eivät kestä samalla tavalla kuin entisajan kirjat. Kertakäyttökulttuuri on soluttautunut myös kirjamaailmaan.

– Kirjojen maailma on kiehtova maailma. Kirja on esineenä jännä, tiivistää kirja-aarteiden kunnostaja.

Hiukkavaaran työhuoneella, verstaalla, kirjahyllyjen, paperipinojen ja kaiken maailman julkaisujen keskellä touhuaa onnellisen oloinen mies.

Suomenkielisiä oppaita saatavilla

Niemitalo on kirjoittanut artikkelin Bibliophilos-lehteen kirjansidonnan oppikirjoista. Bibliografian eli kirja- ja julkaisuluettelon kokoaminen aiheesta on hänen suunnitelmissaan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että esimerkiksi 1930-luvun Emännän kirjassa opetettiin kirjansidontaa. Sen katsottiin olevan emännälle tarpeellinen taito.

Suomen ensimmäinen kirjansidonnan opas ilmestyi vuonna 1910 ruotsinkielisenä. Laajin ja monipuolisin suomalainen opas kirjansidontaan, sen työvälineisiin sekä materiaaleihin on taidegraafikko ja kirjataiteilija Tuula Moilasen kirjansidonnan opas vuodelta 1977.

Ehkäpä vannoutunut kirjanystävä Niemitalo kirjoittaa uuden kirjansidonnan oppikirjan kaikkien alan harrastajien iloksi. Toisaalta kirjansidonta ja kirjojen korjaaminen on tyypillisesti sellainen ala, jossa eniten oppii tekemällä.

Kirja saa sidonnassa vaatteet

Kirjansidonta vaatii kärsivällisyyttä ja pikkutarkkuuttakin. Hosua ei saa, välillä täytyy odottaa liimausten kuivumista jopa yön yli.

Niemitalo siteeraa suuresti arvostamaansa sveitsiläistä kirjansitojamestaria Hugo Pelleriä, joka on todennut, että kirjansitoja antaa kirjalle vaatteet.

Kirjansitoja on vanha käsityöläisammatti. Suomalaiset arvostavat kirjoja ja kirjastoja.

Fyysinen kirja on edelleen paras käyttöliittymä, mikä on keksitty.

– Ihminen ja kirja, kyllä se siinä on, toteaa Jorma Niemitalo tästä lyömättömästä yhdistelmästä.

Niemitalo on ammattilainen, mutta kirjansidonta on nykypäivänä myös varsin pidetty harrastus. Kirjansidonnan harrastajia on Suomessa noin 150.

Monet harrastajat sitovat muun muassa vieraskirjoja, muistikirjoja ja kalentereita, mutta myös sellaisia kirjoja, joissa on itse tuotettu sisältö.

Ihminen ja kirja, kyllä se siinä on.

Jorma Niemitalo

Taiteellinen silmä avuksi

Jorma Niemitalon mukaan vanhan kirjan pystyy melkein aina korjaamaan, vaikka se olisi hyvinkin huonossa kunnossa.

Kirjansidonnassa kirja kootaan painetuista ja taitetuista arkeista tai yksittäisistä lehdistä. Kirjan arkit nidotaan toisiinsa langalla nidontatukien varaan.

Sidontatyöhön kuuluu myös kirjan kansien ja selän valmistaminen sekä niiden kiinnittäminen paikoilleen.

Kirjan ulkoasusta saadaan näyttävä ja arvokas erilaisin koristeellisin keinoin. Kirjansitoja tekee esimerkiksi kirjan syrjän värjäystä ja kultausta.

Ulkoasun suunnittelussa kirjansitoja voi käyttää luovuuttaan, häneltä vaaditaan myös taiteellista silmää.

Vammalassa järjestetään vuosittain suurta suosio nauttivat Vanhan kirjallisuuden päivät. Tänä vuonna kesäkuun viimeisenä viikonloppuna siellä oli esillä muun muassa Jorma Niemitalon sitoma, Pyhästä Birgitasta kertova romaani 1300-luvulta keskiaikaisena sidoksena.

Vanhin Niemitalon korjaama kirja on 1550-luvulta.

 

Anna palautetta haastattelusta täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä