Kuva: Pastori Iida Glumoff asettelee vihkiryijyä kirkon alttarille. Yleensä tämän työn tekee suntio.
Iida Glumoff asetteli hääparia varten vihkiryijyn lattialle Oulunsalon kirkossa.

Kun edessä on yhteinen taival

11.7.18

Millaisia asioita avioliittoon aikovat arvostavat ja rakastavat toisissaan? Tätä pappi Iida Glumoff kysyi etukäteen vihittäviltä.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Pari viikkoa sitten Oulunsalon kirkossa vietettiin häitä, jossa ainutkertaisen kokemuksen edessä olivat yhtä aikaa niin vihittävät kuin pappi.

Oulunsalon seurakuntapastori Iida Glumoff sai pappisvihkimyksen kesän alussa ja aivan kesäkuun lopussa hänellä oli uransa ensimmäinen vihkitoimitus.

Kaikki meni tilaisuudessa hyvin. Glumoffilla oli hyvä mieli, vihittävien onnellisuus tarttui häneen.

Yksi tärkeistä hetkistä oli papin mukaan toimituksen alku.

– Yritin luoda puheellani rentoa tunnelmaa, jotta kenenkään ei tarvitsisi turhaa jännittää. Hymyileminen on sallittua, vaikka ollaankin ison asian äärellä: kaksi ihmistä lupaa rakastaa toisiaan niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Edessä haluttaisiin olevan pitkä ja kestävä yhteinen taival.

Pappi lähetti kysymyksiä vihittäville

Glumoff oli tavannut hääparin etukäteen, mutta aivan ensimmäiseksi – kun vihkitilaisuus oli sovittu – hän lähetti vihittäville sähköpostitse kysymyksiä.

Viestissään hän toivoi, että häävalmisteluista ja -kiireistä huolimatta puolisot ennättäisivät keskustella tärkeistä asioista, kuten siitä, mitä asioita he toisissaan arvostavat ja rakastavat.

– Kysyin heiltä myös, millaisissa asioissa avioliittoon aikovat tarvitsevat toisiaan ja mitä Jumalan siunaus merkitsee heille, Glumoff kertoo.

Vastauksia näihin kysymyksiin ei kuulunut lähettää papille, tärkeintä oli puhua niistä keskenään.

Mutta mitä pappi itse vastaisi kysymykseen, mitä Jumalan siunaus on.

– Se on kaiken hyvän pyytämistä omaan elämään. Kirkossa oleva väki on mukana tukemassa vihittäviä ja rukoilemassa heidän puolestaan.

Nuori pappi tietää, että moni hänen ikäisensä voi jopa hieman kammota sitoutumista parisuhteeseen.

– Uskon, että siunaus ja rukous vahvistavat sitä tunnetta, että lupaus sitoutua kumppaniin on oikea päätös.

Toivomuksia saa esittää etukäteen

Vaikka vihkiminen etenee kirkkokäsikirjan kaavan mukaisesti, se ei tarkoita Glumoffin mukaan sitä, ettei vihkitoimitus voisi olla persoonallinen – vihkiparin näköinen.

– On täysin mahdollista, että hääpari osallistuu vahvasti tilaisuuden suunnitteluun. Pelivaraa tilanteessa on. Ainakin itse autan mielelläni suunnittelussa.

Vihkikaavaan kuuluu, että pari saa valita esimerkiksi luettavan raamatunkohdan ja musiikin paikan.

– Mutta moniin muihinkin osiin vihkiseremoniassa pari voi vaikuttaa. Häitä suunnitellessa voi miettiä myös itse vihkitoimitusta. Vihkiminen ei ole papin juttu, vaan pappi palvelee vihittäviä.

Iida Glumoffilla ei ole vielä ennättänyt tulla kokemusta pienimuotoisista häistä kirkossa, mutta hän tähdentää vihkimisen hoituvan kirkossa pelkästään kahden todistajan läsnä ollessa, mikäli vihittävät niin haluaa.

Pienten ja yksikertaisten häiden vuoksi ei tarvitse mennä maistraattiin.

– Vihkijän ja vihittävien lisäksi tarvitaan kaksi todistajaa. Kun toinen todistaja voi olla esimerkiksi kanttori ja toinen suntio, pelkästään jo nämä henkilöt riittävät.

Jos iso kirkkotila tuntuu kaikesta huolimatta vieraalta paikalta pienimuotoista toimitusta varten, vihkiminen on mahdollista esimerkiksi vihkiparin kotona.

Papin voi myös pyytää vihkimään muualle kuin kirkkoon, jonnekin vihkiparille merkitykselliseen paikkaan, Glumoff muistuttaa.

Haaveena perinteiset häät

Tiia Lukka sanoo muutaman päivän perästä puolisolleen Henrille ”tahdon” Haukiputaan kirkon alttarilla.

Häät ovat suuret. Vieraita on tulossa paljon, sillä kummankin vihittävän suvut ovat isoja.

– Emme halunneet karsia ketään pois vieraslistalta, pienet häät eivät tulleet kysymykseenkään, Tiia Lukka toteaa.

Hänen haaveenaan ovat aina olleet isot ja perinteiset häät.

Tulevaan juhlahetkeen kirkossa kuuluvat muun muassa Toivo Kuulan häämarssi ja vanha perinne, jonka mukaan isä saattaa tyttärensä kirkon eteen alttarille ja luovuttaa hänet tulevalle puolisolle.

Koska kaiken on hyvä olla kuten aina ennenkin, Tiia Lukka halusi vihkipapiksi miehen.

– Sellaiseen olen itse tottunut. Perinteiden seuraaminen tuo turvallisen olon. Tällaiset häät ovat meidän näköiset, hän pohtii.

Etukäteen Tiia arvelee, että vihkiminen herkistää hänet. Jumalan siunaus avioliitolle on hänelle tärkeä asia. Siunaus merkitsee sitä, että yhdessä pysytään ylä- ja alamäessä.

– Uskon siunauksen antavan voimaa arjen keskelle, siihen, että jaksamme olla yhdessä silloinkin, kun kaikki ei ole lainkaan täydellistä. Koen, että saan siunaamisesta luottamusta tulevaan.

– Toivon, että häävieraamme ovat läsnä ja mukana myös suhteemme arjessa juhlan jälkeen.

Glumoffilla oli hyvä mieli, vihittävien onnellisuus tarttui häneen.

”Antakaa anteeksi toisillenne”

Uusi testamentti antaa runsaasti ohjeita aviopuolisoille.

”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Pitäkää siis Jumalaa esikuvananne, olettehan hänen rakkaita lapsiaan. Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.” Ef. 4 luku

”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” Kol. 3. luku

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. ”1 Kor. 13. luku

 

Miksi kirkkohäät?

Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä avioliitolle pyydetään siunausta. Vihittävät jättävät liittonsa Jumalan huolenpitoon.

Paikalla oleva seurakunta, häävieraat, rukoilevat Jumalan siunausta avioparille. Seurakunta rukoilee avioliittoon puolesta jo silloin, kun avioliittoaikomus ilmoitetaan jumalanpalveluksessa.

Kun rukoillaan ja pyydetään siunausta, uskotaan siihen, että liitto ei ole kiinni vain ihmisistä, vaan Jumala siunaa yhteistä elämää.

Kun vihkitoimituksessa ilmaistaan tahto rakastaa toista ihmistä, sitoutuvat puolisot tekemään parhaansa, jotta molemmat voisivat olla liitossa onnellisia.

Ainakin kaupungeissa kirkkotiloissa on usein valinnan varaa, on satojen vuosien ikäisiä ja aivan moderneja, intiimejä ja suuria. Kirkko tilana tuo pyhyyden tunnetta, mutta juhlan tekee se, että kaksi toisiaan rakastavaa ihmistä haluaa elää yhdessä.

Halvimmillaan kirkkohäät eivät maksa mitään. Papin, kanttorin ja suntion palvelut ovat kirkon jäsenille ilmaisia. Esimerkiksi Oulussa myös seurakunnan juhlatiloja saa maksutta kirkollisten perhejuhlien käyttöön.

 

Millaisia ajatuksia juttu herätti sinussa?
Kommentoi, muistele ja anna palautetta täällä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Oulunsalon seurakunta