Sunnuntai alkoi kansanlaulukirkolla vanhan pappilan rannassa.
Seija Hankonen oli pukeutunut Akseli Gallen-Kallelan aikanaan suunnittelemaan Aino-pukuun. Kotiseutuneuvos nautti siitä, että saa tällä kertaa vain olla vieraana.
– 30 vuotta olin järjestelyvastuussa Piippola-päivien aikaan, hän kertoo.
Eeva Ketolan päällä komeili Siikajokilaakson puku.
– Tätini Terttu Hankonen jätti tämän aikanaan perinnöksi minulle. Hänellä oli tyttäriä, mutta he kaikki olivat tehneet itse itselleen puvut, Ketola muistelee.
Kotirintamalla tehtiin tärkeää työtä
Ystävykset pysähtyvät yhteiskuvaan ennen kuin jatkavat sisälle seurakuntataloon, jossa ohjelmassa oli muisto- ja kunnialaatan paljastus.
– Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätimme muistaa kaikkia niitä, jotka tekivät sotavuosina kotirintamalla nurkumatta työtä, kertoo hankkeen alulle panneen Raahentienoon suojeluskunta-, lotta- ja sotilaspoikaperinne ry:n varapuheenjohtaja Jorma Salkosalo.
Sotilaspoikiin itse kuulunut 86-vuotias Salkosalo muistuttaa myös siitä, että kaikki lotat olivat vapaaehtoisia, heitä ei kutsuttu rintamalle kuten miehiä.
Rovasti Kaarlo Hirvilammi totesi omassa puheenvuorossaan, että vapauden ja hyvinvoinnin vaaliminen on jokaisen sukupolven tehtävä.
– Kukahan herättelisi meidät suomalaiset nyt huoleen isänmaasta näin pitkän rauhan jälkeen, hän pohti.
Sotamuistot toivat kyyneleet silmiin
Piippolan mieslaulajien ilmoille kajauttama Veteraanin iltahuuto sai monella silmäkulmat kyyneliin.
Tuulikki Tuovinen totesi, että hänen vanhempansa viettäisivät juuri hääpäiväänsä.
– Heidän piti mennä naimisiin juhannuksena, mutta isä ei saanut vihkilomaa, koska taistelut olivat juuri kiivaimmillaan. Niinpä häät vietettiin 8.7.1944.
Vihannista kotoisin oleva Liisa Väyrynen muistaa lapsuudestaan, kuinka taivaanranta leiskui, kun Oulua pommitettiin. Se näkyi liki 80 kilometrin päähänkin.
Väyrystä surettaa sodassa kaatuneen naapurinpojan kohtalo.
– Kokoonnuimme aina joukolla kuuntelemaan hänen kanteleen soittoaan.
Laatat seurakuntiin Jokilaakson alueella
Vastaavanlainen muisto- ja kunnialaatta tulee Siikalatvan lisäksi jokaisen jokilaaksojen alueen seurakunnan tiloihin.
– Nämä paljastustilaisuudet jatkuvat pitkälle ensi vuoteen, sillä myös Ylivieskan uuteen kirkkoon tulee yksi laatta, kertoo Jorma Salkosalo.
Seuraavana vuorossa on Rantsila, jossa muistolaatta paljastetaan 15. heinäkuuta. Lisätietoa on sivulla 27.
Päätimme muistaa kaikkia niitä, jotka tekivät sotavuosina kotirintamalla nurkumatta työtä.
—Jorma Salkosalo
Katso kuvia tapahtumasta täältä
Anna palautetta jutusta täällä