Maksuttomia lastenpäiviä on järjestetty kesällä Oulun seurakunnissa jo vuosikymmenien ajan. Ohjelmassa on perinteisesti muun muassa leikkejä, askartelua, pelaamista sekä hartaushetkiä.

Pihaleikkejä, avoimia ovia ja tapaamisia

13.7.18

Mistä on seurakunnan kesät tehty? Ainakin ihmisläheisestä toiminnasta kaiken ikäisille.


Riitta Hirvonen Sanna Krook

Toissa viikolla Nina Alaraappanan perheessä oli tiukka paikka. Lastenpäivät Lämsänjärven kaupunkileirikeskuksessa olivat päättymässä ja äidillä teki tiukkaa ehtiäkseen viedä lapsensa Emilian ja Mikaelin viettämään tämän kesän viimeistä yhteistä päivää.

Lastenpäivien päätyttyä kommentti oli tämä: Ensi vuonna uudelleen, vuoden päästä nähdään ohjaajat taas.

Nina Alaraappana ei hämmästele lastensa viihtymistä Oulun seurakuntien lastenpäivillä. Tapahtumalla on niin pitkä perinne, että äidillä itselläänkin on muistoja lastenpäivistä 1990-luvulla.

– Silloin pelasimme, uimme ja riehuimme. Nyt yhdessä olemisen laatuun kiinnitetään selvästi enemmän huomiota, Alaraappana sanoo.

Monissa perheissä lastenpäivät synnyttävät helpotuksen huokauksia. Lasten yksin olemisen aika lyhentyy, kun heti koulujen loputtua starttaavat kesäpäivät. Kaikilla vanhemmilla loma ei ala heti kesäkuun alussa.

Alaraappanan perheessä vanhempi on kotona, mutta äiti uskoo, että ohjattu tekeminen on lapsille mieluisempaa kuin pelkkä kotona oleminen. Lastenpäivien väki retkeilee ja ainakin Nina-äidille lapset kertoivat innoissaan erityisestä Lämsän valuutasta.

”Kyllä kirkon ovien pitää olla auki”

Lumijoella kirkon ovet ovat kesäaikaan pyydettäessä auki vaikkapa paikkakunnalla piipahtaville kesävieraille.

Ovien aukaiseminen ei edellytä suurta turistiryhmää vaan seurakunnasta voi pyytää kirkon esittelijän pienemmällekin joukolle, kunhan vain ajankohdasta sovitaan etukäteen.

Melkeinpä henkilökohtaiselta palvelulta kuulostava toiminta on diakoniatyöntekijä Marjo Koski-Vähälän ideoimaa. Hän itse viivähtää mielellään kirkoissa matkaillessaan ja pitää siksi tärkeänä sitä, että myös oman pitäjän kirkko on auki kesäkulkijoille.

– Tyhmää, jos kirkkoon ei pääse halutessaan. Kokemukset esittelyistä ovat olleet kivoja, tulijoiden kanssa syntyy keskusteluja, hän kertoo.

Koski-Vähälältä kysytään esittelyssä usein, onko totta tarina siitä, että Lumijoen kirkko olisikin tarkoitettu alun perin johonkin ruotsalaiseen kaupunkiseurakuntaan. Aivan viimeisen päälle varmaa vastausta sitkeään huhuun ei taida kukaan uskaltaa sanoa.

Kukat pelloilta kirkon alttarille

Hailuodon kesä on tehty matkailijoista, kukista ja musiikista, kuvailee kirkkoherra Timo Juntunen. Saaren nykyinen kirkko ja vanhan, vuonna 1968 tulipalossa tuhoutuneen Herran huoneen jäännökset, portaat ja kivijalka, houkuttelevat retkeilijöitä luotoon.

Kirkkomännikön takana on hautausmaa, jossa vainajien omaiset hoitavat kesäisin ahkerasti läheistensä hautoja.

Kun saaressa eletään luonnon keskellä, on seurakunta rohkaistunut pyytämään luotolaisilta luonnonkukkia alttarikukiksi. Kimppuja tuodaan, kirkkoherra kertoo, ja aina joskus vanhempien saarelaisten lisäksi myös uudet kukkaihmiset rohkaistuvat tuomaan oman kimppunsa kirkkokansan iloksi.

Musiikkiesityksiä Hailuodon kirkkoon ja sen liepeille syntyy sekä spontaanisti että etukäteen sovittuina konsertteina. Kaikista ei ehdi etukäteen kuuluttamaan, mutta onneksi saaren viidakkorummut kutsuvat nopeasti väkeä kuulolle, Juntunen selvittää.

Eri vuosikertojen isoset kokoontuvat

Tulevana viikonloppuna 14.–15.7. Siikalatvan seurakunnan Selkälän leirikeskuksessa on koolla harvinainen joukko. Paikalla on niin kuluvan kesän isosia kuin isosia menneeltä vuosilta.

Nuorisotyönohjaaja Sirkku Palola ideoi isosten kokoontumisajot -tapahtuman, koska haluaa pitää yhteyttä myös niihin nuoriin, jotka ovat jo kasvaneet ulos ”isossaappaista”.

– Paikalliset nuoret ovat hajautuneet ympäri maata. Nyt kokoonnumme yhdessä fiilistelemään isoskokemusten äärelle. Näin voin muistuttaa heitä seurakunnan olemassaolosta. Nuorten aikuisten parissa tehtävä työ on muutoin täällä vähäistä.

Onneksi saaren viidakkorummut kutsuvat väkeä kuulolle.

— Timo Juntunen

Kahvilat suosittuja kesällä

Auki olevat kirkot ja kesäkahvilat niiden yhteydessä ovat toimiva malli.

Oulun Tuomiokirkon kellaritiloissa on Cafe Krypta ja Haukiputaan kirkon tapulissa Tapulikahvila. Molempien kahviloiden tuotto menee hyväntekeväisyyteen ja niitä pitävät auki paikalliset nuoret.

Oulunsalossa heinäkuun ajan on auki kesäkahvila Pirtti kotiseutumuseossa. Museon kumppanina kahvilassa on Oulunsalon seurakunta. Kirkkokahville ja -pullalle museolle pääsevät kahvilipulla kaikki sunnuntain kirkkovieraat.

Tupoksen kesäkahvila on heinäkuussa auki keskiviikkoisin Vanamon olohuoneessa. Hailuodossa MLL:n perhekahvilan ovet ovat auki torstaisin.

Kahvilatoiminnoista kerrotaan lisää seurakuntien ilmoituksissa lehden sivuilla 19–27.

Kysy, kommentoi ja anna palautetta jutusta

Lue lisää aiheesta:

Hailuodon seurakunta Ihmiset ja elämä Lumijoen seurakunta Seurakunnat Siikalatvan seurakunta