Kuva: Kolmet sukat
Ruotsinkieliset tytön nimet ovat suosittuja myös täysin suomalaisten perheiden parissa.

Kolmostytöt saivat kauniit nimet ruotsinkielisestä kalenterista

7.8.18

Kasken perheessä on jouduttu usein kertomaan tyttövauvojen nimien taustat.


Riitta Hirvonen Pixabay

Hanne-Kaisa ja Mikko Kasken perheeseen syntyi keväällä kolmostytöt. Äitiyspoliklinikan kontrollikäynneillä kolmikosta oli puhuttu usein ”nimillä” sikiö A, sikiö B ja sikiö C.

Puhuttelu tarttui, ja jo raskausaikana vanhemmat päättivät, että vauvat saisivat nimensä ”sikiönimiensä” perusteella.

Kun kolmostytöt kastettiin, kirkonkirjoihin kirjoitettiin nimet Alicia Adele, Belinda Bianca ja Cecilia Camilla.

– Nimet löytyivät ruotsinkielisestä kalenterista, äiti Hanne-Kaisa Kaski kertoo.

 

Lasten nimistä syntyy keskustelua

Kasken perheen esikoisen nimi on kaksiosainen, kuten äidinkin – ja lähipiirin nimigalleriaan kuuluu myös muita kaksiosaisia nimiä. Tämäkin perinne vaikutti osaltaan kolmostyttöjen nimivalintoihin

– Ajattelimme, että kolmosille ei anneta kaksiosaisia nimiä. Mietimme, olisimmeko enää keksineet mieluisia nimiyhdistelmiä, äiti kertoo.

Hanne-Kaisa Kaski on tottunut siihen, että kolmostyttöjen nimet aiheuttavat pientä ihmettelyä.

– Lähes kaikki kysyy nimistä ja osa niiden ääntämisestä. Olemme kertoneet nimien taustatarinan usein, hän kertoo.

Vaikka Alicia, Belinda ja Cecilia ovatkin harvinaisia nimiä suomalaislapsilla, niin sanottuja ensinimiä ne eivät ole. Kymmenet muut lapset Suomessa ovat samannimisiä.

 

Nimilaki muuttuu, uudistuksia tulee

Nykyinen nimilaki uudistuu vuoden vaihteessa. Jatkossa etunimiä saa antaa neljä, kun nykyään enimmäismäärä on kolme.

Suurin sukunimiä koskeva muutos on yhdistelmäsukunimien salliminen lapsille. Muutos perustuu siihen, että Suomen väestössä on jo paljon sellaisia, joiden entisessä kotimaassa tämä on normaali tapa.

Nimet keskusteluttavat tasaiseen tahtiin, kertoo Oulun aluerekisterin johtaja Veijo Koivula. Hänen mukaansa lapselle annettavan nimen on oltava nimilain mukainen. Esimerkiksi tytölle ei saa antaa pojan nimeä ja päinvastoin.

Yksi hyväksyttävyyden kriteeri on, ettei etunimi saa aiheuttaa kantajalleen ilmeistä haittaa. Nimen on oltava lapsen edun mukainen, Koivula toteaa.

Vaikka usein lapselle annettavasta nimestä keskustellaan ensimmäiseksi kastavan papin kanssa, maistraatti päättää nimen sopivuudesta tapauskohtaisesti.

 

Jutussa on hyödynnetty Kotimaisten kielten keskuksen infoa nimilain muuttumisesta.

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä