Kuva: Soili Pitkänen
Soili Pitkänen oli tuonut hartauteen oman kukkakimppunsa. Siitä riittikin juttua yhdessä.

Kukkakimpusta löytyi symboliikkaa

14.8.18

Tuiran seurakunnan pappi ja kanttori ovat tuttu näky palvelutalo Niittytuulessa. Myös naapurit saivat kutsun palvelutalon kesäiseen hartauteen.


Elsi Salovaara Antti Karvonen

Oulun Herukassa sijaitsevassa palvelutalo Niittytuulen pihalla käy raikas tuulenvire. Se on jopa niin voimakas, että pienelle pöydälle laitettu maljakko ehtii kaatua kahteen kertaan ennen kuin pastori Soili Pitkänen pääsee aloittamaan.

Alkamassa on kesäjumalanpalvelus.

Tuiran seurakunnasta käydään pitämässä Attendo Niittytuulessa hartauksia kerran kuussa, kuten muissakin alueen palvelutaloissa. Muutaman kerran vuodessa on pidetty myös ehtoolliskirkkoa ja joulun alla on laulettu yhdessä Kauneimpia joululauluja.

Kesäisin hartauksiin on tullut tauko, mutta nyt käytäntöön on tullut muutos.

– Tämä oli talomme johtajan ajatus. Ajateltiin, että olisi kiva kokoontua laulamaan, ja kutsua lähialueen asukkaitakin mukaan, kertoo lähihoitaja Katri Ruuskanen.

Kasvulaatikot ihastelun kohteena

Väki on asettautunut puuaitojen ympäröimällä pihalla niin, ettei aurinko paista silmiin. Lämpötila on hellelukemissa, mutta onneksi tuulenvire viilentää.

Osallistujat ovat tulleet pihalle aulan läpi, jossa kahvit, mehut ja pullat odottavat. Paikalla on talon asukkaita, hoitajia ja muutama naapuri lähistöstä.

Soili Pitkänen ihastelee pihalla sijaitsevia kasvulaatikoita, joista on kuullut talven aikana. Pitkin pihamaata sijoitelluissa laatikoissa kasvaa salaattia, porkkanaa, sipulia, hernettä ja perunaa. Mansikkamaakin pihalta löytyy.

Yhdessä käydään läpi pastorin omalta pihamaalta maljakkoon poimitun kimpun kukkia. Niistä löytyy paljon symboliikkaa, kuten se, että pinkki susanna on kietoutunut toisen kasvin ympärille.

– Se kuvaa hyvin sitä, miten mekin tarvitsemme toinen toistamme, Pitkänen toteaa.

Tutut laulut olivat tärkeitä

Kesäjumalanpalveluksessa tärkeässä osassa on musiikki.

Ensimmäiseksi lauletaan Suvivirsi. Kanttori Katri Sippola toimii esilaulajana. Tällä kertaa hänen ainoa instrumentti on oma ääni.

Pian seuraavat tutut virret kuten Suojelusenkeli ja Mä silmät luon ylös taivaaseen.

Juuri tällaisia tuttuja virsiä on tullut laulamaan myös Kyllikki Liikanen.

Puolitoista vuotta sitten leskeksi jäänyt Liikanen on asunut Herukassa vuodesta 1976, jolloin perhe sai talonrakennusurakan valmiiksi.

Aikanaan hän tykkäsi käydä Pateniemen kirkossa, sittemmin tutuksi ovat tulleet Palokan seurakuntakodin kerhot.

– Olen ajatellut, jos menisi syksyllä kuoroon, hän pohtii kahvin äärellä.

Soili Pitkänen ja Katri Sippola vinkkaavat hänelle elokuun viimeisenä sunnuntaina Palokassa pidettävästä kansanlaulukirkosta.

– Siellä lauletaan juuri niitä tuttuja lauluja, he kannustavat.

Olen ajatellut, jos menisi syksyllä kuoroon.

— Kyllikki Liikanen

Anna palautetta jutusta!

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Tuiran seurakunta