”Nuorilta odotetaan liikaa liian varhain”

7.8.18

Työelämä paremmin tutuksi jo peruskoulun aikana. Tätä ehdottaa diakoniatyöntekijä Heli Mattila. Hän tapaa työssään muun muassa sairauden vuoksi eläkkeellä olevia nuoria ja pohtii nykyisen työelämän vaatimuksia heidän silmin.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Nuorten syrjäytymistä pitäisi ehkäistä jo peruskoulussa opettamalla arjessa tarvittavia perustaitoja, kuten talouden hallintaa. Tätä ehdottaa Tuiran seurakunnan diakoniatyöntekijä Heli Mattila.

– Työelämään olisi hyvä olla useampia kontakteja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mielestäni TET-viikkoja eli työelämään tutustumista voisi olla enemmän jo peruskoulussa.

– Jos näin olisi, oppilaiden olisi helpompi tehdä omaa tulevaisuuttaan koskevia isoja valintoja.

Hyvien käytäntöjen luominen on Mattilan mukaan tarpeellista, sillä nuorisotyöttömyys on korkeissa lukemissa. Nuoria eläkeläisiä hän tapaa muun muassa diakonian talousvastaanotoilla. Jotkut heistä hakevat diakoniasta myös keskusteluapua.

Syyskuun alkupuolella Tuiran seurakunta järjestää nuorten eläkeläisten leirin Rokuan leirikeskuksessa. Ilmoittautuminen sinne on jo käynnissä.

 

Ymmärtämättömyys satuttaa herkästi

Mattila tietää, että nuoret eläkeläiset saavat osakseen muutakin kuin myötätuntoa, vaikka työkyvyttömyyden takana olisi sairaus.

”Nuori ihminen etkä ole töissä” -lause satuttaa helposti ja näitä tunteita puretaan internetin keskustelupalstoilla.

Mattila uskoo huomauttelun olevan monen työttömän nuoren todellisuutta.

– Surullista mutta totta. Suomalaiset ovat hyvin työorientoitunutta kansaa, jonka näyttää välillä olevan vaikeaa ymmärtää sitä, etteivät kaikki kykene olemaan mukana nykymuotoisessa työelämässä.

– Kenestäkään ei ole hauskaa olla arvostelun kohteena. Jokaisen olisi kuitenkin hyvä ensin tutustua ihmiseen ja ottaa selvää niistä todellisista taustoista, jotka voivat olla työttömyyden takana, Mattila pohtii.

 

Mistä työtä, jos työkyky ei ole sataprosenttinen?

Mielenterveydelliset syyt ovat nykyisin todennäköisin syy joutua työelämästä syrjään, Mattila toteaa.

– Silti jotenkin itse uskon siihen, että nimenomaan tekeminen olisi monelle parasta terapiaa. Olen kuullut monia kertomuksia siitä, miten vuosikymmeniä sitten psyykkisesti sairaat työskentelivät muun muassa parantoloiden puutarhoissa.

– Nykyisin vain lääkitään ja monella diakonian asiakkaista on ongelmia omien lääkityksiensä kanssa. Joko lääkkeet eivät tunnu sopivan henkilölle tai sitten niitä ei ole edes varaa ostaa apteekista.

Voisiko seurakunta auttaa syrjäytymisuhan alla olevia työllistymään esimerkiksi osa-aikaisesti? Onko kirkossa työtä tarjolla, jos työkyky ei ole sataprosenttinen tai työelämän lisääntyvät velvoitteet pelottavat työnhakijaa?

– Tätä pitää varmaankin kysyä kirkkomme johtajilta, jotka pystyvät käytännössä tekemään työvoimaa koskevia päätöksiä. Ainakin diakoniatyön vapaaehtoistehtävissä on jo tällä hetkellä joitakin nuoria.

– Työyhteisössä olemme ihmetelleet, miksi vapaaehtoistyö ei estä aktiivimallin leikkuria. Työtä sekin on ja joskus sitä kautta ihminen kuntoutuu niin paljon, että kykenee jatkossa ottamaan vastaan palkallista työtä omalta alaltaan.

 

Ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä

Mattilan mielestä länsimaalainen elämäntyyli ruokkii mielenterveyssairauksia. Nuorilta odotetaan ehkä liikaakin liian varhain, hän arvioi.

Pettymyksiä tulee, jos suuret odotukset ja haaveet kaatuvat yksi toisensa jälkeen.

– Lisäksi Suomessa jo yli 40 prosenttia ihmisistä asuu yksin joko omasta tahdostaan tai tahtomattaan. Meidänkin seurakuntamme talousasiakkaista suurin osa asuu yksin. Tämä tarkoittaa, ettei keskustelukumppania ja sosiaalista tukiverkostoa ole välttämättä ympärillä.

Mattila kertoo miettineensä, millaisia jälkiä nykyaikaan kuuluva kumppaneiden – välillä jatkuvaltakin vaikuttava – vaihtaminen jättää.

– Se ei voi olla särkemättä ihmisiä. Tässä asiassa vaihtelu ei aina virkistä. Yksi työkaverini sanoi kerran, että jokainen, jonka kanssa jaamme elämäämme, jättää jotain sieluumme tavalla tai toisella.

Aina se ”jotain” ei ole hyvää, Mattila sanoo.

 

Rokualla on koolla samassa elämäntilanteessa olevia

Mitä Mattila toivoo Rokuan leirin tarjoavan mukaan lähteville?

– Ennen kaikkea vaihtelua ja virkistystä arkeen sekä uusia tuttavuuksia. Vertaistukea. Nuoret eläkeläiset ovat usein vähävaraisia, eikä heillä ole varaa käyttää rahaa matkusteluun ja lomailuun siinä määrin kuin monilla työssäkäyvillä.

– Rokua on kaunis luonnonkaunis paikka, joka tarjoaa hyvät mahdollisuudet monipuoliseen ajanviettoon ja ulkoiluun.

Nuorten eläkeläisten leiristä lisää tämän lehden sivulla 23.

Nuorilta odotetaan ehkä liikaakin liian varhain

Heli Mattila

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Tuiran seurakunta