Kuva: RT:n kolumnisti 2018

Pitkospuitten lukutaito

9.8.18


Päivi Jokinen Sanna Krook

Kun Peppi Pitkätossua varoitellaan, ettei hän voi oppia kirjoittamaan, jollei käy koulua, hän vastaa: ”Minä olin kerran koulussa kokonaisen päivän ja silloin sain itseni niin täyteen oppia, että siellä vieläkin hölskyy.”

Nyky-Suomessa on vaikea kuvitella aikaa, jolloin lukemista pidettiin turmiollisena ajanhaaskauksena. Olihan lukemiseen käytetty aika pois työnteosta. Sata vuotta sitten lukemisessa saattoikin olla jotain kapinallista.

Nyt lukutaitoa arvostetaan valtavasti. Puhetapa on lähestulkoon mahtipontinen: hyvä lukutaito kehittää aivoja, ehkäisee syrjäytymistä, ennustaa menestystä ja vaurautta, edistää hyvinvointia, pelastaa kansalaisoikeudet ‒ tulevaisuuden digitaitoja unohtamatta.

TrumPutin-tapaamisen paikaksi ehdotettiin suomalaista kirjastoa, jossa presidentit voisivat lukemalla sivistää itseään. PISA-tulosten mukaan lapsi menestyy lukutaitotutkimuksessa parhaiten, kun kotona on yli 200 kirjanidettä.

Ihmisen on tarkoitus elää päivä vain ja hetki kerrallansa.

 

Kesähelteessä seuraan, miten kaksivuotiaan lenkkarit kipittävät pitkin Pilpasuon pitkospuita. Reitti on merkattu puihin punaisilla maalipalleroilla, ja lapsi osoittaa riemuissaan etusormella, miten hän osaa lukea suunnistusmerkkejä. Nelivuotias poimii maasta oksan ja ryhtyy raapustamaan hiekkaan toimintasuunnitelmaa.

Lukutaito kehkeytyy niissä tavallisissa pienissä arjen hetkissä, joita juuri nyt elämme. Ihmisen on tarkoitus elää päivä vain ja hetki kerrallansa, myös koulun ja työn jälleen alkaessa.

Edes lukutaidon ainoa tehtävä ei ole välineellinen pääsylippujen ostaminen tulevaisuuteen, vaan myös läsnä oleva herkistyminen elämän arkisten ihmeiden äärellä.

Peppikin harjoittelee päivän kerrallaan.

 

Kirjoittaja työstää lukutaitoja käsittelevää kasvatustieteen väitöskirjaa.

Anna palautetta jutusta!

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä