Kuva: Mankilan rukoushuone
Mankilan rukoushuoneessa on paljon kauniita, vanhoja esineitä. Rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtaja on Kauko Lumiaho (kuvassa ylhäällä).

Vanha, rakas rukoushuone

30.8.18

Mankilan kylällä Rantsilassa on pidetty rukoushuoneesta huolta talkoovoimin pian sata vuotta.


Riitta Hirvonen Kuvat Riitta Hirvonen, kooste Mari Lähteenmaa

Idea rukoushuoneen rakentamisesta Mankilan kylään syntyi alun perin – lähemmäs sata vuotta sitten – kylän vakavamielisemmän väen keskuudessa.

Heidän parissaan oli herätystä ja kaipuuta Jumalan sanan puoleen. Omalle kylälle haluttiin rukoushuone, jotta ”Jumalan totuuksia voitaisiin julistaa”.

Omaa tilaa hartauden harjoittamista varten puolsi se, että kylällä nähtiin Rantsilan kirkon sijaitsevan niin etäällä, että heikoimmilla ihmisillä oli vaikea päästä sinne hevospelillä mutkaisia tietä pitkin.

Kyläläisten harras toive ei rauennut, sillä vuosina 1919–20 alkoi tapahtua: muun muassa kyläläisten ompeluseura alkoi toimia asian eteen. 1926 rakennuksessa vietettiin jo jumalanpalveluksia.

Rukoushuoneen vihkimistilaisuuden puheessa kuvailtiin, kuinka ”vanhat ja nuoret puuhasivat yhdessä kuin muurahaiset yhteisen keon hyväksi”.

Samasta puheesta on peräisin myös ilmaisu vakavamielisempi väki. Myös jutun alun lainaukset ovat sitaatteja juhlatilaisuuden puheesta.

Talon historiaan mahtuu äkkivääriä käänteitä

Elokuussa 2018 Mankilan rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtaja Kauko Lumiaho ei vaikuta lainkaan vakavamieliseltä. Hän häärii iloisena rukoushuoneella ja juttelee kyläläisten kanssa. Käynnissä on paikan siivoustalkoot.

Kyläläiset pitävät paikasta hyvää huolta, vaikka rakennus ei ole vilkkaassa käytössä. Lumiahon mukaan siellä kokoonnutaan nykyisin säännöllisesti pyhäinpäivänä, pääsiäisenä ja joulun alla laulutilaisuudessa. Paikallinen rauhanyhdistys saattaa järjestää punaisen hirsitalon suojassa syys- ja kevätseurat.

Silloin tällöin talossa vietetään perhejuhlia. Elokuussa Lumiahon kokoama talkoojoukko siivoili taloa hääparia ja heidän vihkijuhlaansa varten.

Vaikka viime vuodet Mankilan rukoushuoneella on eletty rauhallisia vaiheita, vuosikymmenten varrelta on tallentunut talon historiikkiin hurjiakin sattumuksia.

Ensimmäinen rukousyhdistyksen puheenjohtaja erosi vastuunkannosta, koska ei suvainnut sitä, että rukoushuoneella pidettiin myyjäisiä. ”Te teette Herran huoneesta markkinahuoneen”, oli hänen kritiikkinsä.

Yksi yhdistyksen jäsenistä erotettiin 1930-luvulla ilmeisesti siksi, että hän oli innostunut viinan keittoon kieltolain aikana.

Toimintaa rakennuksessa haluttaisiin lisätä,
kaikki uusi käyttö kiinnostaa.

Kauko Lumiaho

Rukoushuone on tärkeä kyläläisille

Lumiahon mukaan rukoushuone halutaan pitää kunnossa, vaikka talo on vähäisessä käytössä eikä suunnitelmia ole, miten ovet kävisivät vilkkaammin. Kaikki uusi käyttö kiinnostaa, toimintaa haluttaisiin lisätä, Lumiaho sanoo.

Kauniista rakennuksesta on puheenjohtajan mielestä turha tehdä ostotarjousta. Jo Lumiahon isä oli aktiivi rukoushuoneyhdistyksessä eikä poika jää häntä huonommaksi talon ”vartijaksi”.

Mankilan rukoushuoneen eteen halutaan tehdä talkootöitä. Kun vuonna 2016 muun muassa rakennuksen katto ja ulkoseinät maalattiin, sai yhdistys palkata työhön EU-varojen turvin urakoitsijan mutta yli 300 tuntia tehtiin silloinkin talkoilla.

Myös lahjoituksia paikan hyväksi on annettu vuosikymmenten aikana. Yksi lahjoista oli jäädä hieman mystiseksi, kun Jeesus kävelee viljapellossa -aiheinen taulu vain ilmestyi eräänä yönä seinälle. Lopulta selvisi, että kaksi Amerikassa käynyttä talonisäntää halusi vaatimattomuuttaan pysyä vaitonaisina lahjoituksesta.

Vaurauttaan ei ilmeisesti ollut heidän mielestään hyvä näyttää ulospäin.

Lumiaho tietää, että rukoushuoneella koetaan erityisesti joulun alla lämpimiä tunteita, kun sali on täynnä joululauluja laulavaa väkeä. Mankilanjärven äärellä on runsaasti kesämökkejä, ja myös osa niiden asukkaista saapuu tuolloin paikalle hakemaan joulumieltä elävän kuusen ja aitojen kynttilöiden läheisyydestä.

Laulamassa on myös perheitä. Kylälle on saatu uusia asukkaita, kun kunta tarjosi alueelta halpoja tontteja.

 

Kirkoilla on rukoushuoneita

Rukoushuone on kirkkoa ja kappelia vaatimattomampi rakennus. Rukoushuoneella ei ole omaa pappia tai kappalaista. Myös herätysliikkeillä ja muilla kirkoilla, kuten ortodokseilla ja helluntaikirkolla, on rukoushuoneita

Siikalatvan seurakunnan alueella on rukoushuoneita Mankilan kylän lisäksi Rantsilan Kärsämänkylällä ja Pulkkilan Junnonahossa. Jälkimmäinen on Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen omistama.

Rukoushuoneet Siikalatvalla eivät ole seurakunnan kiinteistöjä, mutta seurakunta antaa rukoushuoneyhdistyksille vuosittain 340 euroa avustusta.

Onko sinulla muistoja Mankilan rukoushuoneesta?
Jaa kokemuksesi tai anna muuten palautetta jutusta!

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Siikalatvan seurakunta