Kuva: Ajattelija-patsas
Ranskalaisen Auguste Rodinin Ajattelija-patsas on kuvanveiston klassikko. Siitä on tehty lukemattomia toisintoja.

Viisas tietää, ettei oikeastaan tiedä mitään

9.8.18

Oman tietonsa rajallisuuden ymmärsi filosofi, viisauden etsijä Sokrates, kirjoittaa Kari Kuula. Kuulan mukaan arkiviisauden opiskelussa jokainen sukupolvi joutuu aloittamaan alusta.


Kari Kuula Wikipedia

Nenässä tuntuu palaneen tuoksu. Ihmettelen hetken ja sitten välähtää. Marjapiirakka on vielä uunissa! Otan sen nopeasti pöydälle jäähtymään. Reunat ovat palaneet.

Taas. Näin kävi viimeksikin. Silloinkin unohduin johonkin ja piirakka kärähti.

Leivontamoka auttaa näkemään, mitä tarkoittaa viisaus ja ymmärrys siitä, että ”järkevä harkitsee mitä tekee”. Näin viisaus määritellään Vanhan testamentin Sananlaskujen kirjassa.

Jos olisin ollut viisas, olisin toiminut seuraavalla tavalla. Ensin pysähdyn hetkeksi ajattelemaan tulevaa leivontaprojektia. Käyn koko homman läpi mielessäni. Viisas kun harkitsee, tyhmä vain toimii.

Silloin olisin muistanut, mitä viimeksi tapahtui. Niinpä olisin laittanut tällä kertaa kellon soimaan, jotta varmasti hoksaan ottaa piirakan ajoissa ulos uunista.

Viisas ei tee samaa mokaa kahdesti. Hän oppii.

Maailman viisain ihminen

Viisaus liitettiin antiikin aikana neljänneksi kardinaalihyveeksi rohkeuden, kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden joukkoon.

Koska viisaus on hyve, se ei ole muuttumaton ominaisuus kuten silmien väri, vaan se voi lisääntyä tai vähentyä. Ihminen voi kypsyä tai taantua.

Viisaus jakautuu kolmeen osaan, tietoon, taitoon ja tunteeseen. Teoreettista tietoa ja teknistä osaamista voi opiskella, kuten tunneälyä ja sosiaalisia taitoja. Viisas tunnistaa tietämättömyytensä ja haluaa muuttaa tilanteen.

Platonin kertomus filosofi Sokrateesta havainnollistaa tätä osuvasti. Muuan oraakkeli, kaikki tietävä vastaaja, oli kerran kutsunut Sokrateesta maailman viisaimmaksi mieheksi.

Tämä ihmetytti Sokrateesta, sillä hänen filosofinen metodinsa viittasi päinvastaiseen. Luennoimisen ja opettamisen sijaan hän kyseli muilta ja haastatteli heitä.

Joskus niin sanotut sokraattiset dialogit johtivat oivallukseen, useimmiten opittiin vain se, ettei kukaan tiedä mitään. Etsimistä on siis jatkettava.

Lopulta Sokrateelle selvisi, miksi oraakkeli piti häntä niin viisaana. Hän tiesi tietämättömyytensä, mutta ei tyytynyt siihen. Hän etsi viisautta. Näin hän on tosi filosofi, viisauden rakastaja ja tavoittelija.

Oppilas on siis opettajaansa viisaampi. Oppilaan oppi kun lisääntyy. Opettaja pysyy paikoillaan, vaikka ehkä luulee itseään hyvinkin viisaaksi.

Tieto lisääntyy sukupolvelta toiselle

Tämän tekstin lukija on tottunut meitä ympäröivän tiedon valtavaan massaan. Se on vielä useimmiten helposti saavutettavissa: avataan kirja tai etsitään netistä.

Lisäksi tietämys kasautuu huimaa vauhtia. Arjen löydöt ja tieteellinen tutkimus tallennetaan kirjalliseen muotoon niin, että uusia sukupolvia ympäröi paljon suurempi tietopankki kuin edellisiä.

Tiedon kasautuminen on uusi ilmiö. Esimerkiksi lääketieteessä se alkoi hitaasti yskähdellen vasta joskus 1800-luvun alussa. Siihen saakka lääketieteen löydöt olivat vaatimattomia.

Anatomiaa ja fysiologiaa tunnettiin jonkin verran, mutta sairauksia ei juuri pystytty parantamaan. Vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin potilas oikeasti hyötyi lääkärin luona käymisestä.

Nykyään lääketiede etenee joillakin alueilla suorastaan kvanttihypyin. Tieto kasvaa ja hoidot paranevat jatkuvasti.

Kaikilla muillakin aloilla teoreettinen ja tekninen osaaminen lisääntyy koko ajan. Lisäksi se jakautuu yhä tasaisemmin, etenkin kun tietämyksen historiaa katsoo hieman pitemmästä aikavälistä käsin.

Yliopistoja on nykyään kaikkialla. Kehitysmaista tullaan opiskelemaan Suomeen. Yhdessä maailmankolkassa tehty löytö leviää nopeasti kaikkialle.

Ihmissuhteet yhtä vaikeita kuin aina

Tunneäly ja sosiaaliset taidot eivät kasaudu samalla tavalla.

Niiden tieteellinen tutkimus toki etenee. Tiedämme mielen ja yhteisöiden toiminnasta valtavan paljon enemmän kuin sata vuotta sitten.

Silti yksittäisten ihmisten elämäntaito ei lisäänny samassa suhteessa. Ihmiset kipuilevat tänään samanlaisten mielensisäisten kysymysten kanssa kuin heidän isovanhempansa.

Ihmissuhteet ovat aina yhtä vaikeita. Arkiviisauden opiskelussa jokainen sukupolvi tuntuu aloittavan alusta.

Siksi ikivanhatkin elämäntaito-ohjeet vakuuttavat edelleen. Vanhan testamentin viisauskirjallisuus puhuttelee myös nykyihmistä. Ken epäilee tätä, tarttukoon Sananlaskujen kirjaan tai apokryfikirjoista löytyviin Sirakin kirjaan tai Viisauden kirjaan.

Niiden nasakat oivallukset osuvat maaliin niin että napsahtaa.

Miten oppisin elämään?

Miten arjen viisautta, sitä kuuluisaa sydämen sivistystä, voisi oppia?

Kristillinen vastaus sanoo: tule mukaan hengelliseen elämään. Liiku arkena ja pysähdy pyhänä. Näet silloin elämäsi kirkkaammin.

Kannattaa ottaa tavaksi pysähtyä Jumalan eteen. Kirkon menoista saattaa olla paljonkin apua. Moni on kokenut kirkossa istuessaan, että oman elämän näkee siellä uudella tavalla. Tärkeysjärjestykset selkenevät ja kasvun paikat paljastuvat.

Sekään ei haittaa, että kuningas Salomonin tavoin pyytää: ”Anna minulle ymmärtävä sydän”.

Ja sitten mietitään, mihin erityisesti tarvitsen ymmärrystä. Kun antaa tilaa ja aikaa itsensä tutkimiselle, saattaa oivaltaa jotakin tärkeää.

Tapahtuu se mistä Sananlaskujen kirja puhuu. Viisas harkitsee, mitä tekee.

Homo sapiens: viisauden tihentymä

Kristityillä on ollut aivan erityinen syy innostua viisauden hyveestä.

Raamatun mukaan Jumala loi kaiken sanan kautta. Tuon sana on Jeesus Kristus. Hänen yksi nimensä kun on Sana, kreikaksi Logos, mikä tarkoittaa myös viisautta.

Koska persoonallinen Viisaus on luonut kaiken, hän kaitsee kaikkeutta ja kuljettaa sitä tahtomaansa päämäärää kohti. Luomakunnan tarinalla on juoni, se ei ole vain sokean sattuman leikkiä.

Jumalan kuvana ihminen on osallinen Luojansa viisaudesta. Hän aavistaa Jumalan todellisuuden kaiken näkyvän takana. Hän tunnistaa moraalisesti oikean ja hän kammoaa pahaa.

Ihminen on siis viisauden tihentymä, homo sapiens. Hän kun kykenee järjelliseen toimintaan. Hän tiedostaa itsensä, hän oppii tuntemaan ympäristöään ja hän osaa kiittää Luojaansa.

Enkelit tekevät tätä kaikkea vielä paremmin, joten he ovat vieläkin tiiviimpiä viisauden tihentymiä. He loistavat ihmisiä kirkkaammin.

Mutta lähtee ihmisistäkin loiste. Myös silloin kun hän oivaltaa jotakin ja ahaa-lamppu syttyy.

Kirjoittaja on pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin potilas oikeasti hyötyi lääkärin luona käymisestä.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä