Kuva: Oulujoen seurakunnan iisosnuoret Tuu tsekkaan -tapahtumassa.
Mira Pelkonen ja Emilia Smal kertovat, että isosen vaativa tehtävä rippikoulussa on houkutella kaikkia mukaan yhteiseen tekemiseen. Kukaan ei saisi jäädä syrjään.

Herkkyys puuttua kiusaamiseen on lisääntynyt

4.9.18

Ripareihin ilmoittaudutaan näinä viikkoina. Nuoren kiusaamiskokemuksista voi kertoa etukäteen rippikoulun ohjaajille. Isosilla on iso vastuu siitä, ettei kukaan jää yksin.


Riitta Hirvonen Riitta Hirvonen

Kiusaaminen nousi puheenaiheeksi koulujen alettua elokuussa. Koulukiusaamista harvemmin puhutaan kiusaamisesta, jota tapahtuu rippikoulussa.

Esimerkiksi Oulun seurakunnissa järjestetään tänä vuonna liki 80 rippikoulua. Vuosittain rippikoulun käy lähemmäs 2000 oululaisnuorta.

 

Kun tällainen määrä nuoria on koolla, tapahtuu myös kiusaamista. Onko tämä ikävä tosiasia, Karjasillan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Anna-Leena Ylänne?

– Kiusaamista tapahtuu riparilla siinä missä muuallakin. Valitettavasti. Nuorissa on kaikenlaisia ihmisiä, kuten aikuisissakin.

 

Seurakunnissa on käynnissä rippikouluun ilmoittautuminen. Jos rippikouluun ilmoittautuvalla on kokemus kiusatuksi joutumisesta, voiko jo ilmoittautumisvaiheessa nuori itse tai vanhemmat vaikuttaa siihen, ettei rippikouluun tarvitsisi tulla mielessään pelko mahdollisesta kiusaamisesta?

– Nuoret täyttävät huoltajan kanssa henkilötietolomakkeen ennen rippikoulun alkamista. Lomake on meille työntekijöille oikeastaan ainoa tapa saada ennen rippikoulun alkamista tietoa kiusaamisesta.

– Uskon, että joskus lomakkeeseen ei uskalleta kirjoittaa asiasta siksi, että perhe pelkää nuoren leimaantuvan sen johdosta. Vanhemmat saattavat myös olla tietämättömiä kiusaamisesta. Me työntekijät taas emme voi ennalta puuttua tilanteeseen, josta emme tiedä.

– Kannustan kovasti kirjaamaan kiusaamisen tiedoksi meille tai ottamaan asiasta muutoin yhteyttä. Tieto on luottamuksellinen, sitä ei oteta julkisesti esille. Pyrimme tekemään kaiken sen, mitä etukäteen voidaan tehdä.

– Jos toive on erityisesti se, että kiusaaja ei tulisi kiusaamista kokeneen nuoren kanssa samaan ryhmään, toivomus on hyvä kertoa heti ilmoittautumisvaiheessa. On kuitenkin harvinaista, että kiusaajista puhutaan nimillä. Nimeäminen voi olla hankalaa, koska kiusaaja kerää usein ympärilleen ryhmän. Joukkoa vastaan on hankala puolustautua.

 

Onko kiusaaminen rippikoulussa lisääntynyt tai vähentynyt viime vuosina?

– Asiassa ei ole mielestäni laskua tai kasvua. Erilaisuutta sallitaan nykyisin aiempaa paremmin. Nuorten puheissa korostuu ihmisten lupa olla sellaisia kuin he ovat. Mutta ei kiusaamisessa olekaan usein tästä kyse. Miksi jotakuta kiusataan, sitä on vaikea sanoa tyhjentävästi.

– Joku voi olla hyvä koulussa, hän saattaa olla piittaamaton muotitrendeistä tai hänen kodissaan ei ole varaa siihen kaikkeen, mitä muilla on. Eivät esimerkiksi tällaiset henkilöt ole automaattisesti vaarassa tulla silmätikuiksi ja kiusatuksi. He voivat olla jopa jonkinlaisia voimahahmoja nuorten joukossa.

– Kiusaamisen syyt ovat moninaiset. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun omaa syytä.

 

Muhoksen vs. nuorisotyönohjaaja Sirpa Kukkohovi, millaisia kiusaamisen muotoja sinä näet rippikoulussa?

– Kiusaaminen voi olla juoruilua, selän takana puhumista, niin sanotun läpän heittämistä. Nuoret voivat kokea hyvin eri tavoin sen, mikä on kiusaamista. Joku voi kestää kovaakin sanailua, toinen saattaa tulkita pelkän katsomisen kiusaamisena.

– Kaikkeen kiusaamiseen, olipa se lievempää tai näkyvää, puututaan rippikoulussa. Missään tapauksessa kenenkään kokemukseen ei reagoida esimerkiksi toteamuksella, että ”älä nyt pienistä välitä”.

– Kiusaamista ei ole enemmän kuin ennen, mutta kiusaamiseen puututaan mielestäni aiempaa herkemmin. Työntekijöillä on parempi valmius asian esille ottamiseen.

 

Jatkuuko koulussa tapahtuva kiusaaminen myös rippikoulussa, jos henkilöt ovat rippikoulussa samassa ryhmässä?

– Viikko rippikoulussa voi parhaassa tapauksessa muuttaa tilannetta. Kun rippikoulussa eletään tiiviisti yhdessä useita päiviä, nuoret saattavat tutustua toisiinsa paremmin, uudella tavalla – ja kiusaaminen voi jopa loppua.

– Saamme silloin tällöin suoria toivomuksia kenen tai keiden kanssa kiusaamista kokenut nuori ei halua samaan rippikouluryhmään. Nämä toiveet huomioidaan.

 

Oulujoen seurakunnan isoset Emilia Smal ja Mira Pelkonen, oletteko te törmänneet riparilaisten väliseen kiusaamiseen leireillä?

– Sellaista kuulee, että nuoret juoruilevat jostakusta toisesta nuoresta, mutta puhe ei ole mielestämme levinnyt asianomaisen korviin asti. Emme ole huomanneet, että kenellekään huudeltaisiin mitään typeryyksiä ja ilkeyksiä.

– Isosen tehtävä on huolehtia siitä, että kukaan ei jää riparilla yksin. Tuutko mukaan -kysymyksen esittäminen on isosen työtä. Isosella on mukaan vetämisessä iso vastuu. Silmät ja korvat pitää olla auki.

– Jos jotakin sellaista huomaa, mihin pitää puuttua, mutta tuntuu siltä, etteivät omat taidot tai rohkeus siihen riitä, isosilla ja leirin johdolla on päivittäiset palaverit. Siellä voi kertoa asiansa.

Kiusaamista pidetään hirvittävän vääränä, ja se sanotaan ääneen.

Anna-Leena Ylänne

Kommentoi ja anna palautetta jutusta täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta Muhoksen seurakunta Seurakunnat