Kuva: Markku Palosaarelle annetaan muistiviikolla Vuoden välittäjä -palkinto 2018.
Markku Palosaari vastaanottaa Vuoden Välittäjä -palkinnon keskiviikkona 19. syyskuuta Rotuaarilla.

Muisti haihtuu, hengellisyys jää

11.9.18

Vuoden Välittäjä -palkinnon saava vanhustyön pastori Markku Palosaari toteaa, että yhteiskunnan on otettava vastuu muistisairaiden hengellisten oikeuksien toteutumisesta.


Marita Ahlgren Marita Ahlgren

Lapsuudesta tuttu virsi, ehtoollisviinin maku, liperit papin kaulassa. Muistoja ja eri aisteja herättelevät asiat merkitsevät saarnan sanoja enemmän silloin, kun ihminen on sairastunut muistisairauteen.

– Muistisairas ihminen ei juurikaan pysty ottamaan vastaan uusia asioita. Sen sijaan tutuilla sävelillä, tuoksuilla ja rukouksilla voi olla hänelle suuri merkitys, toteaa Oulun seurakuntien vanhustyön pastorina työskentelevä Markku Palosaari.

– Ruumiillisuus, kuten hellä kosketus olkapäähän tai ehtoollisleivän tuntuma huulilla, on usein sanoja tärkeämpää.

Palosaari on työskennellyt muistisairaiden kanssa vuosikymmenien ajan. Tai opetellut sairauteen liittyviä asioita, kuten hän itse sanoo.

Pitkäjänteinen työ sai Oulun Seudun Muistiyhdistyksen valitsemaan Markku Palosaaren tämän vuoden Välittäjä-palkinnon saajaksi. Palkinto luovutetaan Rotuaarilla keskiviikkona 19. syyskuuta.

Palosaari on huomionosoituksesta ilahtunut.

– Se on hienoa, tuntuu tosi kivalta

Oikeus hengellisyyteen säilyy elämän loppuun saakka

Samaan aikaan kun tutkimustieto muistisairauksista on lisääntynyt, asennoituminen muistisairaan ihmisen hengellisyyteen on muuttunut.

Aikaisemmin oletettiin henkilökunnan ottavan selvää hengellisistä tarpeista, nykyisin hengellisyyttä pidetään jokaiselle kuuluvana oikeutena.

Muistisairas ihminen ei osaa kertoa, mitä hengellisiä tarpeita hänellä on.

Markku Palosaari

– Muistisairas ihminen ei osaa kertoa, mitä hengellisiä tarpeita hänellä on. Yhteiskunnan on otettava vastuu siitä, että hänen hengelliset oikeutensa toteutuvat. Jokaiselle kuuluva oikeus uskonnon harjoittamiseen on kirjattu perustuslakiin, Palosaari muistuttaa.

Se, mikä tyydyttää kunkin henkilön hengellisiä tarpeita, selviää tunnustelemalla. Mikä laulu herättää vastakaikua? Entä rukous, onko useimmiten käytetty Isä meidän sopiva vai kenties lapsuudesta tuttu iltarukous? Millaisen vastaanoton ehtoollinen saa?

Työ vaatii papilta pysähtymistä tilanteen äärelle. Tärkeää on myös yhteistyö hoitohenkilökunnan ja omaisten kanssa.

– Usein sisarukset osaavat kertoa, millaista hengellisyyttä lapsuudenkodissa oli ja mitkä seikat saattaisivat olla muistisairaalle ihmiselle tärkeitä. Hoitohenkilökunnan kanssa tilanteita käydään läpi sekä etu- että jälkikäteen.

Hengellisyys on lääkkeetöntä hoitoa

Oulun seurakunnissa muistisairaiden kohtaamiseen on tänä vuonna kiinnitetty erityistä huomiota, ja käyttöön on otettu Kirkkohallituksen keväällä julkaisema Hengellinen tuki muistisairaan ihmisen elämässä -materiaali.

Sen laatimiseen ovat Markku Palosaaren lisäksi osallistuneet muun muassa Muistiliitto ja Oulun Seudun Muistiyhdistys. Julkaisu toimii oppaana muistisairaiden kohtaamiseen ja sisältää malleja rukoushetkien ja messujen viettämiseen.

Yksi työtä tukeva tekniikka on vuorovaikutteinen muistelu, jota papit, kanttorit ja hoitoyksiköiden henkilökunta ovat käyneet läpi. Myös äskettäin kootusta, yleisesti tunnettuja virsiä ja lauluja sisältävästä vihkosesta toivotaan apua käytännön työhön.

Tavat muistisairaan hengellisyyden tukemiseksi muuttuvat sairauden edetessä. Aika muuttaa niitä vuosikymmenien kuluessa muutenkin. Hengellisyyden merkitys kuitenkin säilyy.

– Hengellisyys on tärkeä osa lääkkeetöntä hoitoa. Se luo turvallisen olon ja sen avulla voi saada yhteyden hyviin muistoihin, toisiin ihmisiin, Jumalaan ja itseensä.

Oulun seurakunnat on mukana Ouluhallissa pidettävillä Elä&Nauti 50+ -messuilla 15.–16. syyskuuta. Lauantaina seurakunnat laulattaa yleisöä A-lavalla kello 12.30 ja sunnuntaina on laulukirkko kello 10.30.

Kommentoi ja anna palautetta jutusta

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Seurakunnat