Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki

On aika puhua enkeleistä – myös kirkossa

27.9.18

Enkelit inspiroivat taiteilijoita – miksi eivät saarnaajia? Tätä kysyy enkeleiden läsnäolon elämässään kokeva Lea-Sesilia Ljokkoi. Hän keskustelee aiheesta pastori Kimmo Kieksin kanssa.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Sanna Krook .

Pastori Kimmo Kieksiä naurattaa makeasti, kun hän ryhtyy kertomaan Reinosta, hänen omasta suojeluenkelistään, jonka sai rinnalleen jo kasteessa.

– Ilot ja surut nähnyt Reino on jo nyt hieman rähjääntynyt, kun se on seurannut minua, Kieksi kuvailee, mutta vakavoituu todetessaan, ettei oman suojelusenkelin nimeäminen lapsen kasteen yhteydessä olisi huono idea lainkaan.

Hänelle sellainen sopisi kastetilaisuudessa. Enkeleillä on paikkansa kristinuskossa, vaikka myös uushenkisyydessä – jota kutsuttiin aiemmin New Ageksi – enkelit ovat tärkeitä.

Kieksi kertoo enkeliopista, angelologiasta, joka tarkoittaa vakavasti otettavaa enkelitiedettä, kirkkojen ja teologien käsityksiä enkeleistä.

Kristinuskossa enkelit ovat taivaallisia suojelijoita, jotka kulkevat mukana jokapäiväisessä elämässä.

 

Kristinuskossa enkelit ovat taivaallisia suojelijoita, jotka kulkevat mukana jokapäiväisessä elämässä. Enkelit ovat Jumalan luomia, henkimaailmaan kuuluvia olentoja, joilla on erityistehtävä: ne tuovat viestejä Jumalalta ihmisille.

Vaikka enkeleistä puhutaan usein luterilaisuudessa pelkästään lasten yhteydessä, Kieksin mielestä pappia ei pitäisi ahdistaa saarnaa tehdessä enkelipuhe aikuisille ja aikuisten tasolle.

Ensi sunnuntai, Mikkelinpäivä, on kirkkovuodessa enkelien sunnuntai. On sanottu, että silloin ujompikin henkimaailman pohtija joutuu sanomaan saarnatuolista jotain enkeleistä.

Kirkot ja taidemuseot ovat täynnä enkeleitä

Kimmo Kieksi tapaa Tuiran kirkolla Lea-Sesilia Ljokkoin, jonka todellisuudessa enkelit ovat olleet lapsesta saakka.

Oululainen Ljokkoi on palannut juuri Tuiran-kotiinsa Pariisista. Louvren taidemuseossa hän saattoi jälleen todeta, mikä valtaisa määrä enkeleitä on läsnä eri vuosikymmenien kuvataiteessa – eikä suinkaan pelkästään kirkkotaiteessa.

– Kun enkeleitä tuntuu olevan joka paikassa, miksi niistä ei puhuta kirkossa enemmän, hän kysyy Kieksiltä.

Kun enkeleitä tuntuu olevan joka paikassa, miksi niistä ei puhuta kirkossa enemmän.

 

Kieksi ja Ljokkoi tuntevat toisensa entuudestaan. Karjasillan kirkolla oli 2016 esillä Ljokkoin valokuvanäyttely Vaik´näe en, silti tiedän sen. Monessa Ljokkoin luontokuvassa on häivähdys enkeleistä, valkoinen siipi, höyhen tai enkelin muotoinen pilvi.

Papin ja enkeli-ihmisen kohtaamisessa nauretaan paljon: enkelit ovat valoisa asia elämässä.

Pieni lapsi oli ihmeissään kokemuksistaan

Ljokkoi kertoo menettäneensä kymmenvuotiaana veljen, mutta tapasi vielä kerran sisaruksensa kirkkaassa enkelihahmossa. Näky lohdutti surevaa lasta vaikka myös hämmensi: mistä siinä oli kyse?

Myös toinen Ljokkoin tarina enkeleistä liittyy läheisen kuolemaan. Isänsä saattohoidon loppuvaiheessa tytär hetkellisesti väsyi. Hän nukahti, mutta heräsi valtavaan lämmön kokemukseen kehossaan: nyt on hetki hyvästellä isä.

Sain olla vielä isäni kanssa, sillä enkeli hipaisi minut hereille.

 

– Säikähdin ensin nukahtamistani. Oliko isä jo kuollut ja minä vain nukuin. Mutta sain olla vielä isäni kanssa, sillä enkeli hipaisi minut hereille. Näin tunsin. Puoli tuntia heräämiseni jälkeen isä kuoli.

Selittämättömiä, mutta pelkästään hyviä enkelikokemuksia hänellä on muitakin.

Enkelit eivät Ljokkoita pelota, hän on niiden parissa hyvässä seurassa.

Kuva: Le Ljokkoi 20.9.2018 RT:n juttuun.
Lea-Sesilia Ljokkoi

Enkeliin voi liittää monia kauniita sanoja

Miltä enkelin kosketus tuntuu? Ljokkoi puhuu kokemuksistaan sanoilla hyvyys, ilo, lempeys ja kepeys. Kun enkeli koskettaa, hätä ja huoli väistyvät. Vaikeissakin hetkissä enkeli on turva.

Enkeli on lempeä auttaja.

– Elämä muuttuu kepeämmäksi, koska tiedän, että tällaiset tukijoukot, enkelit, ovat olemassa, Ljokkoi sanoo iloisesti.

Elämä muuttuu kepeämmäksi, koska tiedän, että tällaiset tukijoukot, enkelit, ovat olemassa.

 

Hän kertoo kokemuksistaan, joissa on tuntenut sydämessään voimakasta Jumalan kirkkautta, rakkautta sekä hyvyyttä itseä ja erityisesti toisia ihmisiä kohtaan.

– Olen kysellyt, mistä tällaisessa, hyvin kehollisessa lähimmäisenrakkauden kokemuksessa voi olla kyse. Mikä tämä juttu on?

– Olen hakenut vastauksia niin luterilaisesta kuin ortodoksisesta kirkosta, jossa koin, että siellä oli luterilaisuutta enemmän tilaa mystisille pyhyyden kokemuksille.

Onneksi kirjallisuudessa puhutaan enkeleistä

Ljokkoi toteaa kuitenkin, ettei hän saanut kaipaamiaan vastauksia kummastakaan kirkosta. Luterilaisella kirkolla tuntui olevan aikuisille hyvin vähän sanottavaa enkeleistä.

Selityksiä pohdinnoilleen hän löysi kirkon sijaan muun muassa kirjallisuudesta.

Kaikki tämä ei kuitenkaan merkinnyt Ljokkoin elämässä selän kääntämistä kirkolle.

Kieksi toteaa keskustelun väliin, etteivät Ljokkoin enkelikokemukset ole harvinaisia. Suomessakin 40 prosenttia ihmisistä uskoo jollain tavoin enkeleihin, naiset enemmän kuin miehet. Enkelikokemuksia ihmisillä on kasapäin kerrottavina.

 

Olen kysellyt, mistä tällaisessa, hyvin kehollisessa lähimmäisenrakkauden kokemuksessa voi olla kyse. Mikä tämä juttu on?

Onko kirkko kaukana ja enkelit lähellä?

Ljokkoi miettii, miksi hän – ja ehkä moni muukin – kokee juuri enkelin olevan turva. Miksi hän ei puhu Jumalasta turvan tuojana? Miksi kääntyminen enkeleiden puoleen vaikealla hetkellä tuntuu houkuttavan enemmän kuin kirkkoon tuleminen?

– Olen miettinyt tätä. Onko ihmisillä kokemus kirkosta, joka on kaukana omasta elämästä. Jos näin on, ovatko enkelit silloin niitä jumalallisia hahmoja, joita on helpompi lähestyä kuin Jumalaa. Eikö tällainen ole haaste kirkolle, hän kysyy vielä Kieksiltä.

– Mitä kaikkea enkeliuskon takana on? Ilman muuta tätä on kyseltävä. Emmekö ole osanneet lohduttaa riittävästi ja oikein ihmisiä? Emmekö ole osanneet vastata heille heidän elämän kriiseissään, jos enkelit ovat ikään kuin tulleet Jumalan ja ihmisten väliin, Kieksi sanoo.

Tarvitaanko enkeleitä konkretisoimaan Jumalaa?

Kun Kimmo Kieksi kuuntelee Ljokkoin enkelikokemuksia jonkin mystisen, hyvän voiman lähelle tulemisesta ja läsnä olemisesta, hän toteaa, että kristinuskossa Pyhän Hengen tehtävänä pidetään kokemusta Jeesuksen lähellä olemisesta.

Pyhän Hengen kokemuksessa Jeesus pitää huolta, välittää jokaisesta henkilökohtaisesti ja synnyttää uskon Jumalaan.

Pyhä Henki on näkymätön, jumalallinen rakkauden henki.

 

– Pyhä Henki on näkymätön, jumalallinen rakkauden henki. Pitääkö kysyäkin, haetaanko näihin selittämättömiin Pyhän Hengen kokemuksiin enkeleistä jotakin konkreettista. Myös Jumala on abstrakti, josta voi olla vaikea puhua ja kertoa, miten Hän toimii. Tämänkö vuoksi ihmiset tarvitsevat enkelipuhetta?, Kieksi pohtii.

Kun Kieksi ja Ljokkoi jatkavat enkelikeskustelua, siinä ei mitätöidä enkelikokemuksia uususkonnollisena huuhaana, vaan todetaan, että enkelit ovat Jumalan luomaa näkymätöntä maailmaa.

– Kun enkelit kiehtovat suuresti ihmisiä, olisiko kirkon rohkeammin kerrottava ajankohtaisesti oma enkelioppinsa, vaikka enkelit eivät ole kirkon julistuksen ydintä. Ne eivät korvaa kristinuskon ydinsanomaa Jeesuksesta, Kieksi sanoo.

=> Anna palautetta jutusta täällä

 

Lue toimittajan kommentti jutun jälkeen:

Höyhen lensi luokseni – tervehdittiinkö minua taivaasta?

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko