Kuva: Kuvituskuva

Turva voi löytyä seinän takaa

11.9.18

Useamman sukupolven yhteisasuminen voisi tuoda apua ikäihmisten yksinäisyyteen, osattomuuteen ja lisääntyvän hoidontarpeen haasteisiin. Aihetta pohditaan Oulussa tehdyssä opinnäytetyössä.


Iita Pirttikoski Pixabay

Voisiko useampi ikäihminen asua yhdessä tai lähekkäin jälkikasvunsa kanssa?

Tätä pohditaan jutun kirjoittajan Iita Pirttikosken sekä Kaisa Takkusen tekemässä Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä. Teema on ajankohtainen, sillä Suomessa eletään yhä vanhemmaksi, ja ikääntyneiden suhteellinen määrä ja hoivan tarve kasvavat.

– Ikäihmiset jotka asuvat omakoti- tai paritalossa omalla sisäänkäynnillä ovat hyvin onnellisia vanhuksia. Heillä on oma rauha ja oma koti mutta myös turvallisuuden tunne, jos poika, tytär tai miniä on samassa pihapiirissä, sanoo vanhustyön diakonissa Asta Leinonen Karjasillan seurakunnasta.

Hän korostaa, että onnellisia ikäihmisiä löytyy toki myös niin kerros-, rivi- kuin palvelutaloistakin. Talotyyppiä olennaisempaa on tunne siitä, että turva on lähellä.

Tutkimuksessa haastateltiin myös paritalossa tyttärensä perheen kanssa asuvaa ikäihmistä ja hänen tytärtään sekä Caritas-Säätiön diakoniajohtaja Marja-Leena Tahkolaa.

Moni vanhus on asennoitunut yksinoloon

Ikäihmisen ja hänen jälkikasvunsa asuessa yhdessä tai lähekkäin ikäihminen kokee turvaa, hän saa tukea itsenäiseen asumiseen, perhesiteet tiivistyvät, elinkustannuksissa säästetään ja tiedot ja taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle.

Asumisjärjestelyn esteinä ovat yksilökeskeinen kulttuuri, rikkinäiset suhteet sekä ikäihmisen oppima ”pärjäämisen” asenne.

– Moni ikäihminen on asunut ilmapiirissä, jossa on pitänyt pärjätä omillaan, Marja-Leena Tahkola toteaa.

Useat ikäihmiset eivät edes haluaisi asua samassa huoneistossa omien lastensa kanssa, vahvistaa Leinonen.

– Yhteisöllisempi vaihe voi olla tulossa, mutta nykyajan vanhukset ovat henkisesti asennoituneet yksin elämiseen, hän jatkaa.

Ikäihmiset arvostavat rauhallista elinpiiriä, jossa voi nukkua ja katsoa televisiota omassa rytmissä, Leinonen kuvailee.

– Harvoin kuulen, että olisi kiva elää lasten kanssa yhdessä.

Yhteisöllisellä asumisella on monenlaisia etuja

Jos idea lähekkäin elämiseen – esimerkiksi paritaloasumiseen – kuitenkin lähtee ikäihmisestä itsestään, diakoniatyössä voidaan auttaa keskustellen puntaroimaan asumisvaihtoehtoja sekä tukea asujien vuorovaikutusta.

Opinnäytetyö myös haastaa seurakunnat ja diakoniasäätiöt pohtimaan, voisivatko ne olla rakennuttamassa Suomeen lisää yhteisöllisiä asumismuotoja.

Tiivis asumisyhteisö voi myös säästää yhteiskunnan varoja: palveluita tarvitaan vähemmän kotiin, jos nuorempi sukupolvi auttaa ruoka- ja vaatehuollossa. Ambulanssikäyntejäkin voi säästyä.

– Vanhukset hakeutuvat joskus päivystykseen ja haluaisivat jäädä osastolle, kun kotona ei ole ketään, Leinonen sanoo.

Elämänyhteys säilyy, kun arki jaetaan

Arki on normaalimpaa, jos vaikka lapsenlapset piipahtavat vieressä asuvan isovanhemman kautta koulusta tullessaan tai ikäihminen pääsee nuorempien mukana kauppaan valitsemaan mieluisat ruoat.

Juuri tällaiset pienet asiat muokkaavat ikäihmisen arkea mielekkäämmäksi, Leinonen kuvailee.

– Säilyy elämänyhteys, ja vanhuksella on kokemus perheeseen kuulumisesta. Arki on normaalimpaa, ja se virkistää henkisesti.

Myös toisilleen tuntemattomia nuoremman sukupolven edustajia ja ikäihmisiä asutetaan nyky-Suomessa lähekkäin.

Tästä esimerkkejä ovat esimerkiksi Oulun Lipporannan yhteisöllisen asumisen yhteisö ja Caritaksen Hyvä Naapuri -toiminta, jossa opiskelijat asuvat palvelutaloissa ikäihmisten kanssa.

Caritas-Säätiön diakoniajohtaja Marja-Leena Tahkolan mukaan kyseinen asumismuoto tuo apua ikäihmisten asumiseen liittyvään suurimpaan ongelmaan.

– Yksinäisyyteen, Tahkola sanoo empimättä.

Leinonen korostaa, ettei diakoniatyössä ole koskaan tarkoitus arvioida lasten ja vanhempien tapaamisten tiheyttä vaan tukea heitä tarvittaessa yhteyden löytämiseen.

– Syyt taustalla ovat aina moninaiset, perhekohtaiset ja kaikkea muuta kuin mustavalkoiset.

Lähde: Ikäihmisten ja jälkeläisten yhteisasuminen: mahdollisuuksia ja esteitä. Kaisa Takkunen & Iita Pirttikoski. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulu 5/2018. Saatavilla: www.theseus.fi.

Heillä on oma rauha ja oma koti mutta myös turvallisuuden tunne, jos poika, tytär tai miniä on samassa pihapiirissä.

Asta Leinonen

Millaisia ajatuksia juttu sinussa herätti?
Kommentoi ja anna palautetta täällä

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä