Kuva: Kuivasjärven seurakuntakoti täyttyi 7.9.2015  kattoaan  ja pihaa myöten ihmisten lahjoituksista Oulun ja lähialueiden pakolaisille.
Vapaaehtoisten antama panos on oleellinen osa seurakuntien diakoniatyötä. Kolme vuotta sitten auttamistahto oli huipussaan, kun Suomeen saapuneille pakolaisille koottiin perustarpeita. Kuva on otettu syyskuussa 2015 Kuivasjärven seurakuntakodilla Oulussa.

Väliinputoajien auttajat

13.9.18

Kirkon perustehtävät -sarjassa esittelyvuorossa on diakonia, joka toteuttaa kristinuskon perussanomaa lähimmäisenrakkaudesta.


Elsi Salovaara Sanna Krook

Diakonia on kristillisen uskon ja lähimmäisenrakkauden todeksi elämistä. Tavoitteena on auttaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevia.

Monelle tapakristityksi itsensä luokittelevalle seurakuntien tekemä diakoniatyö voi olla tärkein syy pysyä kirkon jäsenenä. He haluavat omalta osaltaan tukea lähimmäisten hyväksi tehtävää työtä.

Jokaisesta seurakunnasta löytyy ainakin yksi diakoniaan nimetty työtekijä. Vuonna 2017 heitä oli Kirkon työmarkkinalaitoksen mukaan Suomen evankelisluterilaisissa seurakunnissa yhteensä 1301.

 

Kohtaamiset herättivät kiinnostuksen alanvaihtoon

Siikalatvan seurakunnassa lastenohjaajana vuosia työskennellyt Johanna Hietala opiskeli sosionomi-diakoniksi.

Diakoniatyö on hänelle sekä uutta että tuttua. Tällä hetkellä Hietala toimii diakonissan vuorotteluvapaan sijaisena samassa seurakunnassa.

Pienessä seurakunnassa työskennellessä myös muut työalat tulevat väistämättä tutuksi.

– Hyvin nopeasti aloitettuani lastenohjaajana seurakunnassa kohtasin myös diakonian asiakkaita. Kiinnostuin työstä käytännön kokemuksien ja ihmisten tapaamisten kautta.

Ihmisiä tulisi kohdata ja auttaa jo ennen kuin ollaan ihan pohjalla.

Johanna Hietala

Diakoniatyötä tehdään kaikenikäisten parissa

Hietala antaa erityistä kiitosta seurakuntansa vakituisille diakonissoille Mervi Karttuselle ja Eeva-Liisa Kekkoselle, jotka ovat tarjonneet esimerkin siitä, kuinka diakoniatyötä tehdään.

Vaikka diakonia on yksi seurakunnan perustehtävistä, monelle seurakuntalaiselle se voi sanana olla jokseenkin vieras.

Useimmiten se yhdistyy ikäihmisten auttamiseen tai varainkeruuseen myyjäisten avulla. Ne ovat diakoniaa, mutta vain osia kokonaisuudesta.

Termi voidaan kokea myös leimaavaksi, sillä usein diakonian antama apu voi olla monelle viimeinen oljenkorsi konkreettisen avun, kuten ruokalahjakorttien muodossa.

– Diakonia on suunnattu ihan kaikille ja kaikenikäisille, kaikissa elämäntilanteissa. Ei siis vain ikääntyneille, vähätuloisille tai yksinäisille.

– Autetaan erityisesti heitä, joita kukaan muu ei auta ja huomaa, heitä jotka ovat väliinputoajia tai vailla turvaverkkoa, Hietala kuvaa omin sanoin.

Diakoniatyön piiriin kuuluvat myös erityisryhmät.

Isoissa seurakuntayhtymissä kuten Oulussa on omat diakoniatyöntekijät niin näkö-, kuulo- kuin kehitysvammaisille ja päihdekuntoutujille. Vertaisryhmissä tukea saavat myös esimerkiksi huumeidenkäyttäjien omaiset.

Apua konkreettisesti tai hengellisesti

Tuore diakoniatyöntekijä on ehtinyt jo huomata, että ennaltaehkäisevään työhön pitäisi panostaa enemmän.

Kuten kaikessa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä, myös diakoniatyössä läsnäolo on tärkeää. Kun ihmisiä kohtaa yksin tai ryhmissä, ongelmat tulevat esiin aiemmin.

– Ihmisiä tulisi kohdata ja auttaa jo ennen kuin ollaan ihan pohjalla. Kohtaaminen voi sisältää paljon eri asioita henkisestä avusta ja hengellisyydestä palvelujen piiriin ohjaamiseen ja taloudelliseen apuun.

Johanna Hietalan kokemuksen mukaan diakoniatyössä olennaisinta on kohdata jokainen ihminen yksilönä ja arvokkaana välittämättä taustoista.

Autettavilta ei kysytä esimerkiksi sitä, ovatko he seurakunnan jäseniä. Lähimmäisenrakkauteen pohjautuva apu kuuluu kaikille.

Kommentoi ja anna palautetta

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Siikalatvan seurakunta