Kuva: Maaseutu
Piispat ja kirkon maaseututoimikunta julkaisivat kannanoton keväällä 2016, jossa ilmaistiin huoli maataloustuottajien asemasta. Kannanotossa todettiin, että kirkko haluaa tukea maatalousyrittäjiä ja heidän perheitään.

Välitä viljelijästä -kahvien järjestäminen on seurakunnille heitetty idea

18.9.18

Seurakunnat saavat Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta kannustusta aktiiviseen yhteydenpitoon viljelijöiden kanssa. Tuki voi olla esimerkiksi yhteisen kahvitilaisuuden järjestäminen viljelijöille.


Riitta Hirvonen Pixabay

Eija Tammelalla on terveisiä seurakunnille: hänen mielestään ne olisivat voineet ottaa isompaa roolia ja tarjota aktiivisemmin tukeaan viljelijöille.

Kemiläinen Tammela työskentelee Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektissa. Hän kiertää Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin tiloilla ja tuntee viljelijöiden uupumuksen kokemukset maatalouden kriisissä.

Kun päättyvä kesä oli kuuma ja kuiva, edelliskesä oli päinvastainen – maatiloilla on takana pitkäaikaisempia ongelmia kuin vain yhden kesän kuivuus.

Tuella viljelijöille Tammela tarkoittaa niin taloudellista auttamista kuin keskusteluapua, rinnalla kulkemista.

 

Kädenojennusta sekä selän kääntämistä

Vaikka Tammela ei ole kaikin osin tyytyväinen siihen, miten kirkko on reagoinut maatilojen vaikeuksiin, sanoo hän reilusti, että hyviäkin kokemuksia yhteistyöstä seurakunnan kanssa on.

Pienessä lappilaisessa seurakunnassa diakoniatyö ryhtyi huolehtimaan tosissaan maatilan ihmisten selviytymisestä, kun tieto avuntarpeesta välittyi Tammelan kautta.

Kutsun saatuaan diakoniatyöntekijä lähti käymään paikan päälle kysymään, mitä kotiseurakunta voisi tehdä viljelijän hyväksi.

Mutta kun Tammela otti yhteyttä toiseen, isompaan seurakuntaan, kädenojennusta ei tullutkaan. Asiaa ryhdyttiin siirtämään työntekijältä toiselle.

– Yleistäminen on vaarallista, mutta en ole havainnut, että seurakunnat olisivat näkyvästi asettuneet tukalassa tilanteessa viljelijöiden rinnalle, yhteys heidän suuntaansa ei ole rakentunut toivotusti. Kun on vaikeaa, tarvittaisiin auttamisessa monien yhteistä ponnistusta, kirkon muiden mukana.

 

Seurakunnan apu pysyy työkaluna

Pettymyksen kokemuksista huolimatta Tammela pitää seurakunnan tarjoamaa tukea yhtenä työkalunaan pyrkimyksessä välittää viljelijästä – kuten Melan projektin nimi kuuluu.

– Kun ihmisen sielu on kipeä, voin kehottaa kääntymään kirkon puoleen, hän kertoo.

Tammela näkee, että seurakunnat pystyisivät tekemään paljonkin jaksamisen kanssa kamppailevien viljelijöiden jeesaamiseksi.

– Yksi idea olisi järjestää Välitä viljelijöistä -kahvihetkiä tai lounaita. Tällaisia jo on jossain päin mutta ei tietoni mukaan seurakunnan organisoimina.

Tammela tietää, että monissa maaseutupitäjien seurakunnissa pidetään syksyn alussa sadonkorjuuaiheisia teemajumalanpalveluksia. Hän kyselee mahdollisuutta järjestää niiden yhteyteen tuottajille tarkoitettuja tapaamisia.

– Seurakunnan tarjoama lounas saattaisi houkuttaa väkeä paikalle. Tiedottamisessa voisi hyödyntää MTK:n, maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton kanavia.

Voisiko jumalanpalveluksen kolehtivaroja kohdentaa paikalliselle tuottajayhdistykselle vaikkapa juuri yhteisten kahvittelujen onnistumiseksi? hän vielä ehdottaa.

 

Yhteydenottoa aristellaan, jos diakoniatyötä ei tunneta

Ritva Sassali Limingan seurakunnasta painottaa, että viljelijöilläkin on mahdollisuus ottaa yhteyttä diakoniatyöhön, kun huolenaiheena on oma jaksaminen.

– Aika hyvin on osattu hakea apua henkisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Palaute on ollut hyvää, vaikka aluksi on saattanut jännittää tai jopa nolottaa ottaa yhteyttä, jos seurakunnan diakoniatyö eivätkä työntekijät ole olleet entuudestaan tuttuja.

– Avustusresurssit ovat seurakunnassa rajalliset, mutta voimme ainakin miettiä yhdessä, miten vaikeasta tilanteesta voi selvitä eteenpäin.

Sassali tietää, että ahdinko voi kohdata kenet tahansa.

– Pelkkä myötätunto viljelijöille tuntuu laihalle lohdulle. Haluamme kuitenkin kohdata hädän. Taloudellinen tuki viljelijöille on Suomessa ja koko Euroopassa ennen kaikkea iso poliittinen kysymys.

 

Tietoa puuttuu, halua auttaa on

Tyrnävän diakoniatyössä harmitellaan seurakuntaan kantautuvia kommentteja, joissa todetaan, että tieto seurakunnan mahdollisuuksista olla mukana ja ihmisten tukena vaikeissa elämäntilanteissa on puuttunut.

Kokemus kertoo, että lisää informaatiota tarvitaan.

Tyrnävällä todetaan sama asia kuin Limingassa: mitään erityistä kanavaa viljelijöiden auttamiseksi ei ole eikä taloudellinen tuki voi olla suuren suurta, mutta henkistä tukea, rinnalla kulkemista, on halu ja valmius antaa.

Perunapitäjässä on huomattu, että perinteisesti paikalliset viljelijät yrittävät tulla toimeen omillaan.

Tiloilta yhteydenottoja ja avunpyyntöjä seurakuntaan on vuosien aikana tullut erittäin harvoin taloudellisissa asioissa eikä juuri muutoinkaan, kertovat diakoniatyöntekijät Salme Kinnunen ja Riitta Pesonen.

Kun on vaikeaa, tarvittaisiin yhteistä ponnistusta.

Eija Tammela

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko Limingan seurakunta Näkemyksiä