Hanna Korteniemi ja Tiina Toivanen saivat paljon aikaiseksi käsitöiden päivässä.

Keskeneräiset käsityöt edistyivät mukavassa seurassa

19.10.18

Limingan seurakuntatalolla keskityttiin yhden lokakuisen lauantain ajan käsitöihin. Samalla kerättiin rahaa hyvään tarkoitukseen.


Minna Kolistaja Minna Kolistaja

Limingassa tehtiin päivä käsitöitä jo seitsemättä kertaa.  Ajatus Päivä käsitöille -tapahtumasta on lähtöisin seurakuntalaisilta.

– Seurakunnan neulekahvilassa juttelimme, että yhdessä olisi kivempi saattaa loppuun niitä keskeneräisiä käsitöitä, jota itse kullakin on kotona, kertoo Piia Pengerkoski.

Alkuperäinen idea – tehdä keskeneräiset ompelukset, kutimet ja muut käsityöt loppuun mukavassa porukassa – on edelleen voimissaan.

– Ja kyllähän osallistujat kokevat hemmotteluna sen, että täällä on kauniisti katettu valmis ruoka, Tiina Toivanen lisää.

 

”Ompeluosasto” arvostaa isoja pöytiä, joille levitellä kaavat ja kankaat

Seurakuntatalolle on aamulla muodostunut ”neulenurkka” sohvalle. ”Ompeluosasto” on levittäytynyt salin keskelle ja perälle. Yhteen lykittyjen isojen pöytien äärellä on hyvä asetella kankaita leikattaviksi. Nimenomaan leikkauspöytiä hyödyntää käsityöpäivässä Tiinakin.

– Minulla on mukana varmaan 40 kangasta. Leikkaan nyt valmiiksi kaikkea sellaista, mitä ajattelen lähiaikoina ommella, Tiina juttelee kaavoja kankaalle asetellessaan.

Pääpaino on nyt perheen miehissä: tekeillä on fleece-pusero pojalle sekä isänpäivälahja puolisolle.

– Ja tästä tulee swetari. Kyllä se varmaan kelpaa pojan vaatekaappiin. Tämä on ihan katu-uskottava, eikö, näyttää Toivanen harmaata vetoketjullista collegetakkia.

Hän tunnustaa, että kankaita on kotiin kertynyt valtavasti.

– Minulla onkin ajatuksena ottaa omista kaapeista materiaali kaikkeen siihen, mitä lähivuosina ompelen.

Myös valmiita vaatteita voi hyvin käyttää raaka-aineena.

–  Olen sellainen superkierrättäjä, oikea pula-ajan mamma, Toivanen hymyilee.

Piia Pengerkoski leikkaa tyttärelle tulevan keltaisen maiharin osia ja ompelee yksityiskohtia, kuten taskuja.

– Leikkaaminen on hitain ja turhauttavin työvaihe. Mukavinta on kun pääsee ompelemaan.

Kumpi käsitöiden tekemisessä on mukavampaa: itse tekeminen vai se hetki, kun työ valmistuu?

Tiinan mukaan neulomisessa ihaninta on itse neulominen.

– Ompelussa taas ennen kaikkea ideointivaihe: se, kun oma visio, käsillä oleva kangas, aika ja tarve kolahtavat kohdilleen.

Piian mielestä palkitsevinta on, kun onnistuu ompelemaan vaatteen, joka jää ahkeraan käyttöön.

Tämä on mukava sosiaalinen tapahtuma. Kotona ei ole porinakavereita, sanoo Leila Pulkkanen.

Lapsetkin voivat itse ideoida, mitä äiti heille ompelee

Mervi Sipola on mukana käsitöiden päivässä ensimmäistä kertaa. Käsitöiden pariin hän innostui vasta muutama vuosi sitten.

– Ryhdyin ompelemaan lapsille vaatteita. Nyt vanhin tyttö ompelee puseroita itselleen minun kanssani.

– Muutkin lapset ovat mukana: he valitsevat itse kankaat ja suunnittelevat, mitä niistä heille ommellaan. Siinä he ovat tosi luovia.

Mervi arvostaa mahdollisuutta paneutua täysillä käsitöihin kokonaisen päivän ajan.

– Kun on viiden lapsen kanssa kotona, se tarkoittaa, että ehtii ommella sauman silloin, toisen tällöin.

Minulle ompeleminen on terapiaa: on mukava saada valmista aikaan, sanoo Hannaleena Klasila.

Kokeilemalla oppii ja käsityöihmiseksi voi tulla

Naiset ovat sitä mieltä, että jos ei tällä hetkellä koe olevansa käsityöihminen, sellaiseksi voi kuitenkin tulla.

– Joskus on kyse vain siitä, että ei vielä ole löytänyt omaa juttuaan. Jos esimerkiksi neulominen ei luonnistu, jokin muu tekniikka voi olla sopivampi tapa luovuuden purkamiseen, Piia Pengerkoski ajattelee.

– Ja kokeilemalla oppii, Mervi Sipola tietää.

– Monesti naisen työ on hetkessä katoavaa: katettu pöytä, siivottu lattia…Käsityöstä jää kuitenkin jotakin näkyvää ja pysyvää, Tiina Toivanen sanoo.

Täällä saa keskittyä tekemiseen ja vinkkejä toisilta, kertoo Maarit Ilmarinen.

Lounasmaksuilla tukea Tansaniaan

Käsityöpäivän osallistujilta kerättävällä lounasmaksulla tuetaan tänä vuonna Limingan nimikkolähettiä Ulla Rissasta. Hän toimii opettajana tansanialaisessa Nyakaton raamattukoulussa, jossa koulutetaan pappeja, evankelistoja ja muita seurakuntien työntekijöitä.

– Ulla opettaa raamattukoulun naisille myös käytännön taitoja kuten käsitöitä ja leivontaa. Niistä on hyötyä kun naiset toimivat seurakunnissaan, sanoo Limingan lähetyssihteeri ja vs. diakoniatyöntekijä Sanna Mettovaara.

Afrikassa sadekausi on kylmä. Niinpä Tansaniassa on opeteltu muun muassa villapaitojen ja sukkien neulomista.

Limingan tapahtuman tuotto menee joka vuosi eri kohteeseen. Aiemmin se on ohjattu Limingan muiden nimikkolähettien työhön sekä muun muassa Naisten Pankille ja  Joulun lapsi -keräykseen.

Tarvikkeet matkassa.

 

Päivä käsitöille -tapahtuma sai alkunsa seurakuntalaisilta itseltään.

– On hyvä, jos uskalletaan ehdottaa ääneen: hei, kokeiltaisiinko tämmöistä. Uusille ideoille on aina tilaa, Mettovaara vakuuttaa.

Käsityöpäivää hän kuvailee vahvasti yhteisölliseksi tapahtumaksi.

– Seurakunta mahdollistaa tilan, jonne voi tulla tekemään. Lauantain aikana jaetaan iloja ja suruja – ja käsityövinkkejä. Tapahtuma on kiva myös meille, jotka emme ole varsinaisia käsityöihmisiä. Ja onhan tämä seurakuntaan sopivaa toimintaa siksikin, että meillä on lähetyksen kohde, jota tuetaan.

Sannalla itselläänkin oli 6. lokakuuta mukanaan keskeneräinen käsityö. Virkattu suojapussi kirkkokäsikirjalle on vielä vähän ”vaiheessa”.

– Mutta minusta on ihanaa, että olen näissä tapahtumissa oppinut ainakin virkkaamaan ja keskustelemaan yhtä aikaa, Sanna Mettovaaraa naurattaa.

Päivä käsitöille pidetään syksyisin ja keväisin. Seuraava on huhtikuussa.

Isojen pöytien päälle on hyvä levitellä kaavat ja kankaat.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Limingan seurakunta Yleinen