Jari Jehkosen haluaa löytää asunnon mahdollisimman pian.

Kotia etsimässä

9.10.18

Jari Jehkonen on viettänyt viimeiset kuusi vuotta elämästään asunnottomana.


Antti Karvonen Sanna Krook

 

Keskustan seurakuntatalon alakerran saliin lappaa väkeä. Puurolautaset höyryävät, kahvikupit kilisevät ja voileivät katoavat parempiin suihin. On diakonian aamupalan aika.

Mukana on nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia. Yksi istuu hiljaa muiden keskellä, lippis päässään ja katse lautasessa. Hän on Jari Jehkonen, jolle diakonian aamiainen kuuluu normaaliin viikkorutiiniin.

Jehkonen on yksi niistä noin seitsemästä tuhannesta suomalaisesta, joilla ei ole omaa kotia. Hän jäi asunnottomaksi reilut kuusi vuotta sitten, kun hänen vaimonsa kuoli. Viina maistui liian hyvin, vuokrat jäivät maksamatta ja Jehkonen päätyi kadulle.

– Elämä on kovaa ilman omaa kotia, Jehkonen sanoo.

Yönsä hän nukkuu Kenttätiellä asunnottomien palvelukeskuksessa. Vaikka paikassa ei sinänsä ole valittamista, on tarkoituksena hankkia oma asunto mahdollisimman pian.

– Ei se koti ole. Haen omaa asuntoa koko ajan.

 

Ketään ei saa jättää

Seurakuntatalolta matka jatkuu kohti Valkeaa, jossa Jehkonen viettää suurimman osan päivästään.

Kauppakeskuksesta on tullut hänelle ja monelle kohtalotoverille lämmittely- ja kokoontumispaikka, jossa istutaan, poristaan ja mietitään, kuka ostaa alkoholia.

Vartijat ovat tulleet tutuiksi, eikä ongelmia synny niin kauan kuin meno pysyy rauhallisena.

– Vartijat ovat kavereitani, niiden kanssa tulee juteltua paljon. Täällä saa olla, kunhan on suhteellisen selvin päin. Se on ihan oikein, että heitetään ulos jos alkaa haastaa riitaa.

Ulos tupakalle mentäessä Jehkonen kohtaa hänelle tutun hahmon. Pirkko Eilo on yksi seurakunnan vapaaehtoisista. Hän käy usein kaupungilla tapaamassa asunnottomia ja alkoholisoituneita.

– Moni heistä ei olisi enää hengissä, jos en ruokkisi heitä. Jumala rakastaa myös näitä ihmisiä. Ketään ei saisi jättää oman onnensa nojaan, Eilo sanoo.

 Pirkko Eilo ja Jari Jehkonen ovat vanhoja tuttuja.

Kaupunki on tullut tutuksi

Jehkosen elämä on ollut rikkonaista. Isä kuoli hänen ollessaan lapsi, opiskelut jäivät jo nuorena eikä töitä ole tullut tehtyä muutamaa lyhyttä pätkää lukuun ottamatta.

Jehkonen on viettänyt aikaa myös vankilan muurien sisäpuolella. Pisin tuomio tuli taposta 80-luvulla, jolloin hän istui kahdeksan vuotta sellissä. Vankilassa ei ole vaikeaa, jos on oikea asenne, hän sanoo.

– Se riippuu täysin siitä, miten siihen itse suhtautuu. Enää en tee rikoksia, vaan vietän päiväni rauhallisesti.

Ouluun Jehkonen muutti vaimonsa kanssa reilu kymmenen vuotta sitten Lohjalta. Kaupunki ja sen ihmiset ovat tulleet tutuiksi. Murre ei ole kuitenkaan tarttunut, vaan Jehkonen puhuu ”etelää”, kuten hän itse sanoo.

– Vaimon menettäminen surettaa edelleen. Elämä on tylsää, kun joutuu olemaan yksin, hän kuvailee.

 

Halu raitistua löytyy

Jehkonen pahoittelee hidasta käyntiään, jalka on tullut telottua. Se on kovin kipeä, mutta lääkäriin mies ei ole mennyt.

Oman terveyden ylläpitäminen on jäänyt huonolle tolalle, hän sanoo. Suurin osa pienestä eläkkeestä menee alkoholiin. Ruokaa hän saa seurakunnalta ja kaupungilta. Toisinaan ihmiset ostavat hänelle syötävää.

– En pyydä keneltäkään mitään, mutta otan jos joku tarjoaa.

Jehkosella on tahtoa raitistua, mutta tutut naamat ja kulmat tekevät sen vaikeaksi.

– Haluaisin olla selvin päin, mutta kun tulen tänne Valkeaan, heti on joku tarjoamassa ryyppyä tai rahaa jolla käydä ostamassa viinaa.

Tilannettaan hän sanoo vaikeaksi.

– Minun elämäni on huonoa. Harmittaa ja hävettää että olen tässä. Se on omaa tyhmyyttä.

 Jari Jehkosen päivät kuluvat Valkeassa ja sen lähiympäristössä.

Haaveissa on oma koti

Jari Jehkosen suurin haave on saada oma koti hankittua mahdollisimman pian. Mielessä on yksiö, jotta rahat riittävät varmasti vuokraan.

Hän on suunnitellut tekevänsä sopimuksen vuokranmaksusta siten, että rahat otetaan suoraan eläkkeestä. Juomisen Jehkonen aikoo lopettaa.

– En halua enää asua yhteisissä tiloissa. Tahdon kodin jostain päin Oulua, paikalla ei ole väliä. Hommaan sitten bussikortin että pääsen käymään kaupoissa keskustassa.

Täksi yöksi hän suuntaa kuitenkin Kenttätielle. Palvelukeskuksen siivousaika alkaa olla ohi, ja ilta kuluu viihteen merkeissä.

– Aion katsoa televisiota.

Oulun päihdetoimijoiden yhteistyöryhmä järjestää Asunnottomien yö -tapahtuman Rotuaarilla 17.10. klo 15–21. Tilaisuudessa keskustellaan asunnottomuudesta ja syrjäytymisestä. Tarjolla on makkaraa ja kahvia. Paikalle saapuu myös parturi leikkaamaan hiuksia. Lisätietoja sivulta 14.

Anna palautetta jutusta!

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä