Kuva: Professori Seppo Vainio
Tieteellinen maailmankuva ei ole pysyvä, vaan muuttuu jatkuvasti, Seppo Vainio muistuttaa.

Sielua etsimässä

24.10.18

Professori Seppo Vainio: Tieteen tekeminen on minulle yhdellä tasolla hengellinen matka.


Antti Karvonen Antti Karvonen

Kärsimys ajaa ihmisen etsimään vastauksia, etsimään Jumalaa. Hengellinen matka ei ole hupiretki, jolla saadaan synnit kerralla anteeksi ja sen jälkeen levätään. Työtä totuuden löytämiseksi täytyy tehdä joka päivä, kamppailla ja kilvoitella.

Näin ajattelee kehitysbiologian professori Seppo Vainio. Hänelle uskoa kohti ajava tekijä on isän kuolema.

– Isän menettäminen neljävuotiaana pisti varhain kovan eteen ja kyselemään, miksi juuri minä? Mietin paljon sairauden ja kärsimyksen merkitystä.

Vainio näkee hengellisen ja tieteellisen työn välillä yhtäläisyyksiä.

– Ihminen haluaa päästä helpolla ja ostaa kaupasta valmiiksi. Se ei toimi niin, että menet kerran kirkkoon ja saat synnit anteeksi. Kun tutkija tutkii, se on pitkäjänteistä hommaa. Samoin hengellisyys on jotain, joka vaatii työtä, Vainio sanoo.

 

Rukouksella on merkitys

Seppo Vainio ei näe tieteen ja uskonnon välillä perustavanlaatuista ristiriitaa, jota tarvitsisi selittää pois. Kumpikin vastaa elämän suuriin kysymyksiin omista lähtökohdistaan, ja uskonnollisia ilmiöitä voi pyrkiä selittämään tieteellisesti.

Samat asiat, jotka kiinnostavat Vainiota kristittynä, kiinnostavat häntä myös tiedemiehenä.

– Mikä on rukoilun ja henkisen työn suhde hyvinvointiini ja biologisiin perusprosesseihin, hän kysyy.

Vainion mukaan tiede, taide ja uskonto puhuvat usein saman ilmiön eri tasoista.

– Ideat kumpuavat jostakin, ja me puemme totuuksia erilaisiin muotoihin. Ihmiset saavat eriasteisesti yhteyden piileviin maailmoihin sekä tieteessä että taiteessa.

 

Pelkkä kaupallisuus ei riitä

Tieteen korkeimpana päämääränä tulee olla uuden tiedon, ymmärryksen ja totuuden vaaliminen, eivät siitä saatavat sovellukset, Vainio sanoo.

Mikäli tiede valjastetaan pelkästään markkinavoimien käsikassaraksi, ajaudutaan harhapoluille.

– On ongelmallista, mikäli vain sellainen tutkimus saa rahoitusta, jolla on suoraa kaupallista arvoa. Pitkässä juoksussa kaikki kuitenkin pohjaa perustutkimukseen.

Vainio ei kuitenkaan väheksy tieteen avulla saatavia, yhteiskunnan ja yritysten kannalta hyödyllisiä tuloksia.

– Ymmärrän, että yhteiskunnassa tarvitaan konkreettisia asioita. Ilman tiedettä olisimme edelleen luolissa.

 

Perisyntiä voi selittää

Yksi biologian alan kuumimpia puheenaiheita viime vuosina on ollut epigenetiikka.

Yksinkertaistaen epigenetiikalla tarkoitetaan ulkoisten ympäristötekijöiden vaikutusta geeneihin siten, että nämä uudet ominaisuudet periytyvät. Esimerkiksi traumatisoitunut henkilö voi siirtää jälkeläisilleen herkkyyden sairastua mielenterveyden sairauksiin. Aiemmin tämän ajateltiin olevan mahdotonta.

Jotkin kristinuskolle keskeiset käsitteet on mahdollista asettaa uuteen ja mielenkiintoa herättävään valoon epigenetiikan myötä.

– Esimerkiksi perisynnin ongelmaa voidaan pohtia tieteellisestä näkökulmasta, kun tiedetään, että traumat ja hankitut ominaisuudet periytyvät.

Myös omaa luonnontieteilijälle ehkä harvinaistakin kiinnostustaan uskontoon hän selittää periytymisellä.

– Suvussani on paljon pappeja, Vainio sanoo pilke silmäkulmassa.

 

Nanoviestit välittävät informaatiota

Toinen merkittävä tutkimustrendi biologiassa on nanotason viestijärjestelmä eksosomit, jota solut käyttävät informaation jakamiseen.

Tätä järjestelmää Seppo Vainio tutkii. Hänen mukaansa sillä saatetaan pystyä selittämään ilmiöitä, joita on aiemmin pidetty tieteellisen tiedon ulottumattomissa.

– On pystytty osoittamaan, että kaikkien elämänmuotojen välillä on tämä universaali järjestelmä, jonka kautta eliöt vaihtavat konkreettisesti biologista materiaalia, Vainio kuvaa.

Eksosomijärjestelmä on kuin valtava biologinen postilaitos, jossa jokainen viestipallonen sisältää erilaisen yhdistelmän elämää ohjaavaa informaatiota. Solumme tuottavat ja vastaanottavat niitä jatkuvasti. Ihmiseltä ihmiselle ne vaihtuvat esimerkiksi hengityksen, hien ja syljen kautta.

– Eksosomien kautta voidaan ymmärtää esimerkiksi mielen ja kehon yhteyttä. Mitä konkreettisesti tapahtuu, kun haluan vaikkapa liikuttaa kättäni.

 

Onko sielulla fyysinen perusta?

Eksosomeja tutkimalla voidaan saada tietoa ihmisen fyysisestä terveydestä, henkisestä tilasta tai vaikkapa syöpäriskistä. Ne saattavat antaa fyysisen perustan jopa sielulle, Vainio mietiskelee.

– Tähän saakka on ajateltu, että tunteilla ja esimerkiksi uskolla on merkitystä vain yksilölle itselleen. Tosiasiassa viestimme ulkomaailmalle jatkuvasti myös biologisella tasolla sitä, mitä koemme sisäisesti.

Yhteisöllisyys, uskonnollisuus ja rukous saavat kaikki uuden merkityksen, kun todetaan, ettei kaikki tapahdukaan vain oman pään sisällä.

– Mielestäni on tärkeää tulla tietoiseksi siitä, että henki voi olla jotain hyvin konkreettista, osa hengitystämme. Joudumme silloin vastuuseen tunteistamme ja ajatuksistamme.

 

Eettisten kysymysten äärellä

Kehitysbiologia tutkii eliöiden kehittymistä soluasteelta täysikasvuisiksi. Uudet tekniikat edistyvät huimaa vauhtia, ja esimerkiksi geenimanipulaatio on jo arkipäivää.

Työssään tutkijana ja professorina Seppo Vainio joutuukin vaikeiden eettisten kysymysten äärelle.

– Koen tietynlaista eettistä angstia siitä, että ymmärtääkseni elämää joudun vaikuttamaan siihen.

– Eläinjalostusta on tehty jo pitkään. Biologia on ollut siinä mielessä viimeinen saareke siinä, lähdetäänkö ihmistä jalostamaan, esimerkiksi poistamalla periytyviä sairauksia.

Keskustelu kantasolututkimuksesta käy edelleen kiivaana. Siinä liikutaan samoilla filosofisilla vesillä kuin aborttikeskustelussakin: missä vaiheessa kehitystä alkiota voidaan sanoa ihmiseksi? Tutkimusta tehdään kuitenkin jatkuvasti, ja ensimmäistä kertaa historiassa se tarjoaa vaihtoehdon ihmiskokeille.

– Meillä on mahdollista luoda kantasoluista elimiä, uusia hoitoja ja tehdä niillä kokeita, jotka eivät ole aiemmin olleet mahdollisia eettisistä syistä.

 

Tiede voi olla henkistä

Keskustelu tieteellisen tutkimuksen tai sen sovellusten eettisyydestä kuuluu kaikille, Seppo Vainio sanoo. Uskonnon ja tieteen dialogia tarvitaan.

– Elämässä on hyvä olla poikkikulttuurillista vaikutusta, me opimme toisiltamme.

Vainion mukaan teknologian kehittyessä ja siitä seuraavien uusien eettisten ongelmien ilmetessä yhteiskunta tarvitsee moraalisia ankkureita, joihin se voi kiinnittyä. Kristinusko on yksi vaihtoehto.

– Jatkossa tekoälyn ja robottien edistyessä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä oikein teemme. Siinä mielessä hengellisen työskentelyn uudelleenkeksiminen voi olla tarpeen, Vainio sanoo.

Hänellä kristillinen ja tieteellinen maailmankuva kulkevat käsi kädessä.

– Tieteen tekeminen on minulle yhdellä tasolla hengellinen matka.

 

Seppo Vainio:

Syntynyt Helsingissä 1961

Opiskellut Helsingin yliopistossa, Hoffman-La Roche-tutkimusinstituutissa ja Harvardissa

Oulun yliopiston kehitysbiologian professori vuodesta 2003

Biopankki Borealiksen johtaja

Toiminut rumpalina useissa eri yhtyeissä, kuten Briard, 7´s maailma, TreesOnFire, Venedin, Shadowplay ja Haavat

Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta

 

 

 

Perisynnin ongelmaa voidaan pohtia tieteellisestä näkökulmasta, kun tiedetään, että traumat ja hankitut ominaisuudet periytyvät.

Koen tietynlaista eettistä angstia siitä, että ymmärtääkseni elämää joudun vaikuttamaan siihen.

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Näkemyksiä