Jeesus oli symboliikan mestari. Ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin hän täytti Sakarjan profetian. Sen lisäksi hän kertoi ratsuvalinnallaan sen, millä tavalla hän tuli täyttämään Jumalan lupaukset.
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” (Sak. 9:9)
Kun kuningas ratsastaa hevosella, hän on tulossa voittamaan sodan. Kun kuningas ratsastaa aasilla, hän tulee tuomaan rauhan sanoman. Ainoa tapa tuoda muutos maailmaan, on tuoda se näyttämällä itse esimerkkiä.
Jokainen ihminen osaa kyllä tuoda maailmaan väkivaltaa, mutta vain Jumala pystyi tuomaan rauhan ja sovituksen.
Jeesuksessa ja aasissa on meille vähän kauempaakin haettua symboliikkaa. Aasi, jota Jeesus käytti ratsunaan, oli itsessään arkinen ja vähäpätöinen. Se täytti kuitenkin nöyrästi oman tehtävänsä. Siitä tuli kallisarvoinen.
Aasi täytti kuitenkin nöyrästi oman tehtävänsä. Siitä tuli kallisarvoinen.
Jumala kutsuu meitä jokaista Jeesuksen opetuslapseksi. Monissa arkisissakin tilanteissa meitä kutsutaan ”kantamaan” Herraa Jeesusta sinne, missä hänen siunaustaan, esimerkkiään ja tukeaan tarvitaan.
Jumalan aasin tehtävä ei kuitenkaan aina tunnu meille riittävän.
Ensin Jeesus ratsasti aasilla. Sen jälkeen moni aasi on ratsastanut Jeesuksella. Jokaisen meistä, joka on kutsuttu Jeesuksen ystäväksi, on syytä miettiä elämäämme.
Saako Jeesus ratsastaa arkeni tilanteisiin ja kohtaamisiin Matti-nimisellä aasilla? Vai teenkö Jeesuksesta aasin, jolla itse haluan ratsastaa?
Kirjoittaja on nuorten aikuisten pastori Turusta.
Anna palautetta hartaustekstistä