Maisema Golanin kukkuloilla. Kuva: Wikimedia

Hartaus sunnuntaille 18.11.2018

16.11.18

Sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi.


Ikiaikaisia aarteita

Sunnuntai 18.11.2018
Valvomisen sunnuntai
Psalmi: Ps. 90:1-6, 12-15
1. lukukappale: Ps. 94:8-15
2. lukukappale: 1. Tess. 5:2-11
Evankeliumi: Matt. 24:36-44

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille

Te kaikki olette valon ja päivän lapsia.
Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.
Emme siis saa nukkua niin kuin muut,
vaan meidän on valvottava.

Runoilija János Pilinszky, 1921–1981

Millainen onkaan oleva takaisinlento, se josta vain vertaukset puhuvat,
sellaiset kuin alttari, pyhäkkö, kädenpuristus, paluu, syleily,
ruohoon puiden alle katettu pöytä
jossa ei ole ensimmäistä eikä viimeistä vierasta,
millainen se on lopulta oleva, millainen tämä siivet levällään kohoava syöksy,
putoaminen takaisin polttopisteen liekehtivään, yhteiseen pesään? – en tiedä,
ja sittenkin, jos jotain tiedän niin tämän: tämän kuuman käytävän,
tämän nuolisuoran labyrintin, jossa kasvaa yhä tiiviimmäksi, yhä tiiviimmäksi,
yhä vapaammaksi se tieto, että lennämme.

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko