Ensimmäisen adventin Hoosianna-juhla käynnistää jälleen joulun odotuksen Oulussa. Kaiken kansan juhla alkaa jo adventin aattona lauantaina kello 15.30 lyhtykulkueella, jonka mukana voi kulkea Rotuaarilta kohti Tuomiokirkkoa.
Lyhtykulkueen kärjessä ovat tänä vuonna tiernapojat, alpakat ja aasi. Lisäksi mukana on kuoroja, joista jokainen laulaa omaa joululauluaan ja joiden lauluun paikallaolijat voivat yhtyä.
Oulun tuomiokirkon edustalla yleisö ja kuorot laulavat yhdessä Arkihuolesi kaikki heitä. Lisäksi kuullaan OWLA-vaskikvartetin esittämää puhallinmusiikkia ja Raamatun tekstejä sekä lauletaan Maa on niin kaunis. Tuomiokirkon portailla tilaisuus päättyy kaikkien yhdessä laulamaan Hoosianna-hymniin.
Kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja piispa Jukka Keskitalo tuovat tilaisuuteen omat tervehdyksensä. Juhlan juontaa tuomiorovasti Satu Saarinen.
Toisenlainen versio Tiernapojista
Hoosianna-juhla huipentuu Tuomiokirkossa, jossa kuullaan aivan uudenlainen versio kaikille tutusta Tiernapojat-näytelmästä. Kamarikuoro Sofia Magdalenan kantaesitys pöläyttää musiikkinäytelmän uusiksi sekä sävelen että koreografian osalta.
Kuoro tilasi sävellyksen Tähti se kulukeepi -teokseen Yrjö Hjeltiltä ja se äänitettiin kovan harjoittelun päätteeksi lokakuussa. Sen jälkeen mukaan tuli koreografi Elena Vuoksiola, joka päätti päivittää näytelmän tälle vuosituhannelle.
– Asetin tavoitteekseni tehdä Tiernapojista helpommin lähestyttävän. Sellaisen, johon nykyihminenkin voi samaistua. Vaikka haluan kunnioittaa perinteistä versiota, maalasin tämän kuitenkin vapaalla kädellä uusiksi.
– Näytelmän teemat, kuten valta ja valtataistelu, ovat sinällään ikiaikaisia ja koskettavat tämänkin päivän ihmistä.
Näytelmän puheosuudet on sävelletty ja puhetta on lopussa vain muutaman repliikin verran. Solisteina ovat tutut hahmot: kuningas Herodes, hänen sotilaansa Knihti, Murjaanien kuningas ja Mänkki eli tähdenpyörittäjä.
Kuoron rooli on säestää, mutta toimia myös erilaisten tunnetilojen ilmentäjänä, kuten provosoijana ja omantunnon äänenä. Puvustuksessa luovuttiin kruunusta ja miekoista ja tähtikin loistaa enää vain kuvitteellisena.
Kansiot pois, kroppa liikkeeseen
Kuorolle koreografian harjoittelu on ollut uusi kokemus. Taru Pisto toteaa hymyillen, että vaikka hän on kuoron johtaja, tässä esityksessä hän ei voikaan johtaa. Laulajien on näin otettava aikaisempaa enemmän vastuuta.
– Kun kuoro liikkuu koko ajan, myös äänen käyttö vapautuu. Se tuo tulkintaan aivan uusia sävyjä.
Kuorolaisille liikkeen ja laulun yhdistäminen tarkoittaa sitä, että laulut on muistettava ulkoa, sillä kansioita ei ole käytettävissä. Myös liikkeiden muistaminen ja ajoitus on haastavaa.
– Tässä on 19 kohtausta kuvioineen ja on mietittävä, missä vaiheessa mikäkin kuvio tulee, toteaa automatkoillakin Tiernapoikia kuunteleva kuorolainen Perri Heloneva.
Sekä Taru Pisto että Elena Vuoksiola muistuttavat tiernapoikaperinteen olevan oululainen erikoisuus.
– Se on vaalimisen arvoinen perinne, mutta jotta se pysyisi yllä, perinnettä on uudistettava, Pisto toteaa.
Sävellyksen esitysoikeudet vapautuvat ensi vuonna ja Taru Pisto miettii, olisivatko muutkin kuorot kiinnostuneita ottamaan Tiernapoikaa ohjelmistoonsa.
– Mistäs sen tietää, millaisia muotoja tämä näytelmä vielä saa.
Adventin vietto jatkuu su 2.12. klo 11.30 piispa Jukka Keskitalon vastaanotolla Vanhassa pappilassa, Asemakatu 6.
Maalasin tämän vapaalla kädellä uusiksi.
—Elena Vuoksiola