Nelivuotias Matti juoksee tukka hulmuten Pyhän Andreaan kirkon eteisaulaa päästä päähän. Matin perässä töpöttää kaksivuotias Jaakko hihkuen.
Kirkko on veljeksille tuttu, sillä se on yksi heidän isänsä, seurakuntamestari Juuso Pitkäsen työpisteistä.
Aulassa on myös muita lapsia, sillä kymmeneltä kokoontuva perhekerho on juuri aloittelemassa. Matti ja Jaakko eivät ole menossa kerhoon, vaan isä vie heidät päiväkotiin lähtiessään seuraavaa työtehtävää kohti.
Äiti Sanna Pitkänen toi pojat rattailla kotoa kirkolle töihin lähtiessään. Hoitovastuu vaihtui sananmukaisesti ”läpsystä”.
Vuoropäiväkodissa hoitoaikaa iltaan asti
Nopeisiin vaihtoihin on totuttu kahden pienen lapsen ja työssä käyvien vanhempien perheessä.
Karjasillan seurakunnassa seurakuntamestarina työskentelevän Juuso Pitkäsen päivät alkavat joko aikaisin aamulla tai kestävät vastaavasti myöhään illalla.
– Kivaa tällaisessa on se, että viikollakin on sitten vapaata.
Pitkäsen työpisteinä ovat Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkon lisäksi Karjasillan ja Kastellin kirkot sekä Maikkulan kappeli.
Arkea on helpottanut muutto Kaakkuriin vajaa vuosi sitten.
– Nyt kirkot ovat lähempänä kotia, ja pojat pääsivät päiväkotiin alle kilometrin päähän, isä iloitsee.
Vuoropäiväkotiyksikössä hoitoaikaa riittää iltakahdeksaan saakka.
Perheessä on huomattu, että pojat ovat väsyneempiä päiväkotipäivien jälkeen. Tavoitteena onkin, että lapset olisivat hoidossa vain kolmena päivänä viikossa.
Kahden pienen pojan isä on kiitollinen siitä, että puoliso, samassa seurakunnassa lastenohjaajana työskentelevä Sanna Pitkänen, on pääosin päivävuorossa ja yleensä viikonloput vapaalla.
Kirjat ja lukeminen kiinnostavat poikia
Pienempinä pojat saattoivat olla pari tuntia isän mukana töissä.
– Molemmat olivat onneksi helppoja lapsia, Juuso Pitkänen kertoo.
– Voi meitä poikia, tuumaa tähän väliin pojista vanhempi Matti. Pian kuulolle juoksee myös Jaakko, joka puhua pulputtaa.
Isä kertoo ylpeänä, että Matti osaa jo lukeakin.
Kielellisesti lahjakkaan isoveljen perässä myös pienempi on kehittynyt vauhdilla. Oma osansa on myös vanhemmilla:
– Meillä luetaan paljon. Pojat jäävät usein iltasadun jälkeenkin vielä lueskelemaan, Juuso Pitkänen kertoo.
Lapset kaipaavat kahdenkeskistä aikaa
Isä kertoo, että molemmat pojat tykkäävät myös piirtämisestä ja autoista.
Kahden vuoden ikäero on niin pieni, että yhteisiä leikkejä riittää.
– Matti tosin haluaa jo leikkiä vähän enemmän itsekseen, varsinkin legoilla.
Juuso Pitkänen tietää, että lapset kaipaavat myös kahdenkeskistä aikaa yhdessä vanhemman kanssa.
– Käyn uimassa vuorotellen jommankumman pojan kanssa. Kahden pienen kanssa se olisi vähän liian haastavaa. Matin kanssa oltiin vastikään metsäretkelläkin, Juuso Pitkänen kertoo.
Isä on havainnut, että kaksin on rauhallisempaa, silloin lapsi saa kaiken huomion itselleen.
Myös äidin kanssa pojilla on omat juttunsa.
Suku on mukana arjessa
Pyhäinpäivän viikonloppuna isä ja äiti saivat viettää myös kahdenkeskistä aikaa, kun Kuopiosta matkannut mummo tuli hoitamaan poikia.
Myös Sanna Pitkäsen Nivalassa asuvat vanhemmat tulevat toisinaan viikonlopuksi vieraisille.
– Poikien eno asuu vain parin kilometrin päässä, ja Sannan serkkutytöt ovat toisinaan lastenvahteina, Juuso Pitkänen kiittelee.
Suku ja erityisesti menneiden sukupolvien isät näkyvät myös poikien nimissä.
– Matti oli isänisäni nimi ja Sannan äidinisä on Jaakko, ylpeä isä kertoo.
Voi meitä poikia.
—Matti Pitkänen, 4 vuotta