Kuva: Yhteisen kirkkovaltuuston kokous 15.11.2016 Oulussa, Keskustan seurakuntatalon isossa salissa

Ketkä käyttävät valtaa Oulun seurakunnissa?

27.11.18

Seurakuntavaaleissa luottamushenkilöiksi valitut Eero Hyytinen ja Mikko Salmi vastaavat Rauhan Tervehdyksen kysymyksiin. He kertovat omat näkemyksensä vallanjaosta Oulun seurakunnissa.


Riitta Hirvonen Sanna Krook

Oulun yhteiseen kirkkovaltuustoon saavat eniten paikkoja Kristillisten perusarvojen puolesta -valitsijayhdistys sekä Elävä Seurakunta – Lähellä ihmistä ESLI. Nämä ryhmät ovat suurimpina tärkeissä rooleissa, kun valtuuston paikkajaosta käydään neuvotteluja.

Uudessa yhteisessä kirkkovaltuustossa kaksi suurinta vertauslukua saivat asianajaja Eero Hyytinen (Kristillisten perusarvojen puolesta) sekä päätoimittaja ja pappi Mikko Salmi (ESLI).

Hyytisen ryhmän taustalla on vanhoillislestadiolainen herätysliike. Salmen ryhmä on poliittisista puolueista riippumaton aktiivisten seurakuntalaisten joukko.

Millaista arvomaailmaa edustat päätöksenteossa?

Eero Hyytinen (EH): Minulla lienee taustani vuoksi konservatiivin leima. Se ei mielestäni ole negatiivista silloin kun puhutaan kirkon opin säilyttämisestä. Luin hiljattain arkkipiispa Martti Simojoen elämäkerran. Toivoisin kirkolta samanlaista radikaalia rohkeutta kuin hänellä ja kirkolla tuolloin oli haastaa maailman menoa. Edustan myös kaikkia niitä jotka toivovat, että kirkko on enemmän mielipidejohtaja kuin mukautuja. Ajan hengen kritiikitön myötäily syö kirkon uskottavuutta.

Mikko Salmi (MS): Olen liberaali kaupunkilainen, jolle usko on tärkeämpää kuin moraali. Kirkko on pelastuksen asiantuntija – ei moraalin. En kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Olen enemmän toivovainen kuin uskovainen.

Eero Hyytinen

Keiden kanssa aiot tehdä yhteistyötä valtuustossa?

EH: Käsitykseni on, että valtuustossa ei toimita tiukasti taustaryhmien mukaan. Toisen kuunteleminen ja vakaumuksen kunnioittaminen on ehdoton luottamuksen edellytys. Tämä haastaa pohtimaan omien kantojeni perusteita.

MS: Kuuntelen kaikkia viisaita kirkon viranhaltijoita ja päättäjiä, jolle kirkon tulevaisuus on rakas. Vallankäyttö on ihmisten palvelua. Uskonnollista väkivaltaa ja painostusta en voi sietää.

Mikko Salmi

Ketkä käyttävät valtaa Oulun seurakunnissa?

EH: Sanotaan, että luottamushenkilön tärkein tehtävä on luottaa. Vastuullisilla viranhaltijoilla on oikeus käyttää heille suotua valtaa. Haluan, että seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuusto tukevat heitä mutta myös rohkeasti määrittelevät, miten seurakunnat toimivat.

MS: Kirkkoherroilla on liian suuri valta. Koska kirkkoherrojen kokouksella ei ole virallista kirkon statusta, sen tekemiä päätöksiä tulee tarkastella kriittisesti. Toivoisin hiippakunnan ottavan isompaa roolia seurakuntayhtymän työn ohjaamisessa.

Mitä ajatuksia sinussa herättää sanapari kirkko – demokratia?

EH: Uskon, että seurakunnissa demokratia on hyvä hallintomalli. Kristittyinä olemme kaikki toinen toistemme palvelijoita.

MS: Kirkossa toteutuu demokratia yllättävän huonosti. On erikoista, että kirkkoherra voi toimia sekä seurakuntaneuvoston puheenjohtajana että esittelijänä. Toivoisin, että kaikissa Oulun seurakunnissa siirryttäisiin siihen, että luottamushenkilö toimisi seurakuntaneuvoston puheenjohtajana. Tämä olisi todellinen demokratiateko.

Miten jatkaisit lausetta: Oulun seurakunnissa …?

EH: …tulee julistaa toivon sanomaa.

MS: …tulisi olla kirkko, jossa homoseksuaalit voisi vihkiä kristilliseen avioliittoon.

Miten tärkeää on, että luottamushenkilö osallistuu seurakunnan toimintaan?

EH: Pidän sitä äärimmäisen tärkeänä. Minulla on tässä paljon parantamisen varaa mutta lupaan yrittää.

MS: Vaikka olen Tuiran seurakunnan jäsen, olen viimeisen vuoden aikana osallistunut ainakin Kiimingin, Karjasillan, Tuomiokirkon, Haukiputaan, Tuiran ja Oulujoen seurakunnan tapahtumiin. Toivoisin, että tulevaisuudessa Oulussa olisi vain yksi seurakunta.

Mitkä ovat kaksi-kolme päällimmäistä havaintoa, joita löydät seurakuntavaalien tuloksista Oulussa?

EH: Äänestysprosentti oli huolestuttavan alhainen. Oulunsalossa oli saatu nuoret hyvin liikkeelle, ja se on jatkossa eräs avainasia kaikissa seurakunnissa. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valittujen keski-ikä on lähes 60v. Nuorten ikäluokkien aktiivisuuden lisääminen muuttaisi myös valittujen ikäjakaumaa. ”Maallinen” media olisi saatava kiinnostumaan paremmin vaaleista ja niiden teemoista.

MS: Vanhoillislestadiolaiset käyvät ahkerasti vaaliuurnilla ja saavat hyvin ehdokkaitaan läpi. Myös nuoret liikkeen jäsenet äänestävät. Yhteiseen kirkkovaltuustoon valituista noin 80 prosenttia oli yli 50-vuotiaita. Miten kirkko voi profiloitua tällä ikärakenteella tulevaisuuden yhteisöksi?

 

 

 

Tuleeko luottamushenkilön osallistua seurakunnan toimintaan?

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Karjasillan seurakunta Näkemyksiä Tuiran seurakunta