Transihmisten oikeuksien vastustaja. Viktoriaaniset sukupuoliroolit takaisin haluava sovinisti. Fasisti, joka perustelee kantojaan sosiaalisella darwinismilla. Natsi ja internetin keskustelupalstoilla lymyävien alt-right-trollien suojelija.
Läntisen maailman vaikutusvaltaisin intellektuelli. Hengellisen mystiikan ja tieteellisen maailmankuvan yhdistäjä. Identiteettipolitiikan ja kollektivismin vankkumaton vastustaja. Ihmisiä vastuunottamiseen ja itsenäisyyteen innostava guru.
Kiistelty ja kiitelty Jordan B. Peterson jakaa mielipiteet. Toronton yliopiston psykologian professorista on tullut viimeisen kahden vuoden aikana läntistä maailmaa kuohuttavan kulttuurisodan keskeinen hahmo.
Sananvapautta vai syrjintää
Petersonin nousu kuuluisuuteen alkoi vuonna 2016 YouTube-videoista, joissa hän kritisoi Kanadan uutta transihmisten sekä muunsukupuoliseksi itsensä määrittelevien henkilöiden oikeuksia koskevaa lakia.
Hänen tulkintansa mukaan laki johtaa pakotettuun puheeseen uusien sukupuolipronominien (kuten ze, xe ja ve) muodossa, jotka viittaavat ei-tavanomaisiin sukupuoliin.
Petersonin mielestä ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa laissa määritellään miten täytyy puhua, sen sijaan että vain kiellettäisiin sanoja. Useat oikeusoppineet ovat kyseenalaistaneet Petersonin tulkinnan laista.
Asian puinnin myötä Petersonista on tullut monien silmissä sananvapauden sankari, kun taas toiset pitävät häntä vakavana uhkana varsinkin HLBT-vähemmistöille.
Kaaos täytyy pitää aisoissa
Peterson on kuluvan vuoden ajan kiertänyt ympäri maailmaa markkinoimassa uutta kirjaansa, 12 elämänohjetta – käsikirja kaaosta vastaan, josta on tullut bestseller. Loppuunmyytyjä saleja on riittänyt usealla eri mantereella.
Suomessa mies kutsuttiin Kulttuuritalolle kahdesti, kun ensimmäisen luennon paikat loppuivat hetkessä.
Käsikirja on tiivistelmä Petersonin filosofiasta. Se koostuu 12 ohjeesta, jotka kuuluvat esimerkiksi ”Puhu totta (tai älä ainakaan valehtele)” ja ”Tavoittele merkitystä, älä hyötyä”.
Neuvojen ytimessä on hänen viestinsä vastuunottamisen ja totuudellisuuden tärkeydestä sekä elämän kärsimyksen hyväksymisestä ilman katkeroitumista tai nihilismiä.
Moni Petersonin kriitikoista ihmettelee, miten näin yksinkertaisella sanomalla voi olla niin suuri kysyntä.
Peterson on itse todennut huvittuneena, että hänen sanomansa on nykyajan vastakulttuuria. Kun 1960-luvulla oli kapinallista osallistua mielenosoituksiin ja protesteihin oikeuksiaan vaatimaan, nykyaikainen toisinajattelija kantaa vastuunsa, hoitaa asiansa ja on muutenkin kunnollinen.
Mitä konservatiivit voivat myydä nuorille? Vastuuta!
— Jordan B. Peterson
Ketä Peterson puhuttelee
Petersonin suosioon on monia syitä. Jotain kertoo se tapa, jolla hänestä tuli kuuluisa: vastustamalla julkisesti lakiesitystä, joka hänen tulkintansa mukaan johtaa sananvapauden rajoittamiseen. Petersonin ulostulo on osa samaa keskustelua, jota länsimaissa on viime vuosina käyty vihapuheen ja sen rajoittamiseen tähtäävien toimien osalta. Moni katsoo vihapuhelait uhaksi sananvapaudelle. Näiden ihmisten silmissä Peterson on sankari.
Toinen merkittävä ryhmä jolle Peterson suuntaa viestinsä on hukassa olevat nuoret miehet. Internet-keskusteluiden ja hänen omien puheidensa perusteella laaja joukko syrjäytyneitä ja yhteiskunnan rattaista tippuneita miehiä on saanut Petersonin puheiden innostamana elämän syrjästä kiinni.
Myös uskonnollisia ryhmiä lähellä olevat ovat osoittaneet professorille selvää myötämielisyyttä. Petersonin mukaan uskonto kietoutuu meidän syvimpään inhimilliseen olemukseemme tavalla, jota mikään määrä rationalismia ei voi poistaa. Tämä miellyttää niitä, joiden mielestä uskonto on ajettu nyky-yhteiskunnassa nurkkaan.
Akatemialla on ongelma
”Mitä konservatiivit voivat myydä nuorille? Vastuuta!”, Peterson sanoo.
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, tuo 2000-luvun suuri slogan, on viety Petersonin mukaan liian pitkälle. Hänen silmissään se liittyy olennaisesti Pohjois-Amerikan yliopistoissa vallitsevaan vasemmistohegemoniaan, josta muualle kulttuurin yli lainehtivat arvorelativismi ja postmoderni ajattelu ovat oireita.
Jos yhtä kulttuuria ei voida sanoa paremmaksi tai elämäntapaa terveemmäksi kuin toista, joudumme arvotyhjiöön, jossa meillä ei ole minkäänlaista mittatikkua sille, mikä on hyvää ja suotavaa. Tätä vastaan Peterson kertoo taistelevansa.
Hänen mukaansa on myös tutkimusnäytön perusteella selvää, että sukupuolten välillä on todellisia, biologiaan perustuvia eroja, jotka eivät johdu pelkästään kasvatuksesta ja kulttuurista. Tämä on myös yksi syy sille, miksi Petersonia on syytetty sovinismista.
Peterson vaikuttaa olevan poliittinen musteläiskätesti.
Helvetti on todellinen
Peterson ammentaa maailmankatsomuksensa evoluutiopsykologiasta, eksistentialismista, psykoanalyyttisesta ajattelusta sekä klassisesta liberalismista.
Hänen puheissaan vilahtelevat toistuvasti Dostojevski, Solzenitsyn, Nietzsche ja erityisesti Jung, jota Peterson on kutsunut länsimaiden historian yhdeksi tärkeimmistä ja aliarvostetuimmista ajattelijoista.
Kaikkia edellä mainittuja henkilöitä yhdistää Petersonin maailmankatsomuksessa heidän eksistentialistinen moraalifilosofiansa, jonka mukaan yksilön henkilökohtaisilla valinnoilla on suuri merkitys siinä, millaiseksi yhteisöjen ja koko ihmiskunnan elämä muodostuu.
Helvetti ja taivas ovat Petersonille käytännöllisiä käsitteitä, jotka kuvaavat sekä yhteisön ja yksilön mahdollisia olemassaolon tiloja.
Neuvostoliitto on yksi Petersonin suosikkiesimerkkejä maanpäällisestä kadotuksesta, jonne joudutaan, kun yhteisön moraaliset tukipilarit, kuten uskonto, ajetaan väkivaltaisesti alas, ja valehtelusta tulee normi.
Hänen mukaansa iso osa ihmiskunnan uskonnollisista kirjoituksista ja myyteistä sisältävät edelleen ajankohtaisia ja psykologisesti tarkkoja kuvauksia ihmisen ahdistuksesta ja kamppailusta maailmassa. Tältä pohjalta Peterson myös kritisoi puhdasta materialismia ja sen puolestapuhujia.
Onko Peterson vaarallinen?
Petersonin filosofiset näkemykset eivät ole syy siihen, että hänestä on tullut poliittisesti tulenarka henkilö. Ajatukset poliittisesta korrektiudesta, sananvapaudesta ja sukupuolten välisistä eroista sen sijaan ovat.
Hän on ottanut edellä mainittuihin aiheisiin kantaa kärkkäästi.
Peterson vaikuttaa olevan poliittinen musteläiskätesti: kuva muuttuu sen mukaan, miltä laidalta häntä tarkastellaan. Niin erilaisia arvioita hänestä on annettu.
Onko Peterson kuitenkaan vaarallinen kulttijohtaja ja äärioikeiston maskotti kuten jotkut hänen kriitikoistaan väittävät?
Näille syytöksille on vaikea löytää perusteita: itsenäisen ajattelun, henkilökohtaisen vastuunottamisen ja kärsimyksen hyväksymisen teemat kulkevat Petersonin ajattelussa niin vahvana, ettei ulkoisia vihollisia ole tarpeen etsiä.
Ankara vasemmiston kriitikko Peterson kuitenkin on, ja siksi myös poliittinen maalitaulu. Asemapaikka kulttuurisodan eturintamassa on hänelle taattu vielä pitkäksi aikaa.