Reissutyö on mahdollista näön rajoitteista huolimatta

23.11.18

Kansainvälisen työn hiippakuntasihteerin Matti Laurilan työtehtäviin sisältyy paljon matkustamista. Työmatkoille lähtee nykyisin mukaan myös opaskoira Toivo.


Minna Kolistaja Minna Kolistaja

Kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri Matti Laurila jakaa nykyään työhuoneensa.

Uusi työkaveri on kyllä hyvä tyyppi, mutta Laurila on varautunut siihen, että keskinäinen kanssakäyminen pelaa täydellisesti ehkä vasta vuoden–puolentoista kuluttua.

Työkaveri, labradorinnoutaja Toivo, makaa huomaamattomana työhuoneen nurkassa Oulun tuomiokapitulissa. Se on irrallaan, mutta ei yritäkään pyrkiä tuomiokapitulin sokkeloisiin käytäviin tai muiden työntekijöiden työhuoneisiin vaan pysyy rauhallisena omalla paikallaan, tansanialaiselta katukauppiaalta ostetun värikkään räsymaton päällä.

– Toivo on nyt vapaalla eli sitä saa silittää tai rapsuttaa, Matti Laurila ohjeistaa.

Opaskoira on vuokrattu sote-apuväline

Laurilan näkökyky on heikennyt lapsuudesta alkaen. Pari vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi miettiä, olisiko arjen avuksi mahdollista saada opaskoiraa.

– Olin virheellisesti siinä luulossa, että opaskoiran voi sada vain täysin sokea. Vaimoni Vuokko kuitenkin rohkaisi selvittelemään asiaa. Kävi ilmi, että voin saada koiran, vaikka minulla on vielä häivähdys näkökykyä jäljellä.

Vaikka Toivo asuu Lauriloiden kotona, se ei ole kirjaimellisesti oma koira.

– Toivo on sote-apuväline, jonka Oulun yliopistosairaala on vuokrannut Opaskoirakoululta minun käyttööni. Laurila täsmentää.

 

Alku on molemminpuolista totuttelua

Matti ja Toivo kohtasivat ensi kertaa yhteistoimintakurssilla tänä kevään. Opaskoirakouluttajan kanssa harjoiteltiin ensin kaksi viikkoa Helsingissä. Lisäksi muutama päivä käytiin läpi Matille tärkeitä reittejä Oulussa ja Kempeleessä.

Toivo valikoitui opaskoirakoulutettavaksi luonteensa vuoksi. Se on käynyt läpi 1,5-vuotisen perhekasvatuksen jälkeen puolen vuoden koulutuksen. Silti Toivo ei vielä ole valmis opaskoira. Oppaan ja opastettavan tottuminen toisiinsa kestää tavallisesti vuoden, jopa puolitoista.

– Koulutus on päässyt hyvään vauhtiin, Laurila iloitsee.

Toisen tulkitsemista pitää opetella. Matin on esimerkiksi pitänyt ottaa haltuun vakiintuneet käskyt, joilla opaskoiraa komennetaan. Lisäksi on valjaiden liikkeestä opeteltava tulkitsemaan, mihin suuntaan Toivo kääntyy komennon kuultuaan.

Toivon taas pitää vielä opetella olemaan hätkähtämättä, jos Matti liikkuessaan vahingossa töytäisee sitä.

 

Töissä olevaa opaskoira pitää jättää huomiotta

 Laurila on yllättynyt siitä, kuinka hyvin ihmiset osaavat kohdata työtehtävässä olevan opaskoiran.

– Valjaissa olevaa opaskoiraa ei siis saa noteerata mitenkään.

Myös useimmat kohdalle osuvat koiranomistajat tietävät huomioida tämän.

Sen sijaan pyöräilijöille Laurila lähettää terveisiä opaskoiran ja opastettavan huomioimisesta:

– Jos pyöräilijä suhahtaa yllättäen kovaa vauhtia nenämme editse niin kyllä siinä koira säikähtää.

 

Työtehtäviin sisältyy paljon matkustamista

Matti Laurilan työhön kuuluu lähetystyötä, kansainvälistä diakoniaa, ystävyysseurakuntatyötä sekä maahanmuuttajatyötä. Näkörajoitteiselle työn tekee haastavaksi se, että työtehtäviin sisältyy paljon matkustamista.

Tavanomaisen kuukauden aikana Laurila tekee 8–9 työpäivää jossakin muualla kuin omalla työhuoneellaan. Esimerkiksi elokuussa hän kävi Vienan Karjalassa Raahen ja Siikalatvan seurakuntien matkalla.

– Toivon kanssa olemme olleet yhdessä jo ainakin Kuopiossa, Helsingissä, Kokkolassa, Tervolassa, Kannuksessa, Siikajoella ja Utajärvellä, Laurila listaa.

Opaskoira ei tunnista liikennevaloja

Toivon kanssa on käyty läpi Matille tärkeät reitit Oulussa ja Kempeleessä. Vieraalla paikkakunnalla vastuu kulkureiteistä jää Matille.

– Minun pitää tietää, missä liikutaan. Minun pitää antaa ohjeita Toivolle. Koira ei esimerkiksi tunnista liikennevaloja eikä ymmärrä, mitä vauhtia auto ajaa.

– Valkoiset suojatietä merkkaavat viivat se kyllä tunnistaa mutta silloinkin minä olen se, joka antaa käskyn ylittää tie.

Laurila odottaa hieman jännittyneenä talvea: kuinka hyvin Toivo muistaa sille opetettujen suojateiden paikat sitten kun niitä ei näy lumen alta.

Asuinpaikkakunnalla Kempeleessä Toivo osaa tietyt vakireitit, esimerkiksi kotoa lähikauppaan. Oulussakin on opeteltu usein kuljettavia reittejä, esimerkiksi matkoja työhuoneelta tavallisimpiin asiointipaikkoihin.

– Oulu on vielä helppo kaupunki kulkea, koska osaan itse liikkua täällä. Myös Helsingin kartta on minulla selkeänä päässä.

– Oudommilla paikkakunnilla liikkuessamme yhteistyötämme on varmasti hidastanut se, että en usein pysty antamaan selkeitä ohjeita kun en itsekään tunne paikkakuntaa kovin hyvin.

 

Parhaillaan Matti ja Toivo opettelevat yhdessä juoksemista

Laurila pitää koirista ja on sellaisen omistanutkin. Silti Toivon tulo oli iso elämänmuutos.

– Toivo on minulle uusi työväline. Elämänmuutosta on helpottanut, että Toivo on aivan ihana koira.

– Työhuoneessani se huomaamattomana omalla paikallaan, mutta vapaalla se juoksentelee ympäriinsä ihan kuin mikä tahansa koira. Se on kiva kotikoira, jonka kanssa on kiva esimerkiksi leikkiä tavaranpiilotusta.

Toivo on muuttanut myös Matin lenkkeilytottumuksia. Parhaillaan kaksikko opettelee yhdessä juoksemista.

 

Pikkuhiljaa oppii ”kuuntelemaan ilmaa”

 Laurila sanoo havainneensa, että ihmisen aivot osaavat suunnata vapautuvaa kapasiteettia.

– Minulla on esimerkiksi hyvä muisti.

– Kuuloni taas ei varmaankaan ole sen parempi kuin muillakaan, mutta aivot ehkä käyttävä kuulohavaintojani tehokkaammin hyödykseen kuin jos olisin näkevä. Jännä juttu, miten sitä pikkuhiljaa oppii ”kuuntelemaan ilmaa”:

Laurila sanoo huomaavansa, milloin edessä on jokin iso este, esimerkiksi rakennus.

– Ilma kuulostaa silloin erilaiselta. Tolppia en harmi kyllä kuule, niihin olen aina ollut hyvä törmäämään, Laurilaa naurattaa.

 

Näkörajoitteinen on termi, joka ei leimaa

Perinnöllinen silmäsairaus on edennyt niin pitkälle, että näkövamman haitta-aste on määritelty sadaksi prosentiksi.

– Suoraa eteen en näe mitään, sivusilmällä näen hyvin vähän, Laurila kuvailee.

Hän käyttää mieluiten termiä näkörajoitteinen.  Se ei ole yhtä leimaava kuin termi näkövammainen.

Näkökyvyn puutteesta seuraa haasteita työssä.

– Vuorovaikutus ohenee paljon, kun en näe keskustelukumppanin ilmeitä. Sanaton viestintä menee minulta paljolti ohi. Jos keskustelun toinen osapuoli on hiljaa, joudun tulkitsemaan, onko hän samaa mieltä, ilahtunut, ärtynyt, hämmästynyt tai jotakin ihan muuta.

– Kannustankin, että näkörajoitteisen kanssa keskustelevat sanoittaisivat viestinsä. Voi rohkeasti sanoa vaikka ”Tiedätkö, nyt olen eri mieltä sinun kanssasi tästä”.

 

Apuvälineinä kännykkä ja tietokone, jotka puhuvat

Laurila on työskennellyt kirkon töissä niin seurakunnan, Suomen Lähetysseuran kuin Oulun hiippakunnan palkkalistoilla.

– Olen äärettömän iloinen siitä, että kirkossa on monenlaisia tehtäviä, joissa olen pystynyt toimimaan.

Valtakunnallisesti tarkastellen näkövammaisten on erittäin haasteellista työllistyä: työikäisistä selkeästi alle puolet on mukana työelämässä.

Työtehtävissä Laurilaa auttavat puhuva kännykkä ja tietokone. Kännykkä lukee tekstiviestit ääneen. Samoin tietokoneen puheohjelma muuttaa näytöllä olevan tekstin puheeksi. Kaksi tuntia viikossa käytössä on henkilökohtainen avustaja. Hänen kanssaan Laurila etsii tarvitsemansa tiedot netistä ja tekee muun muassa matkalaskut.

Laurilalla on jäljellä 10 vuotta työaikaa. Opaskoiran työura puolestaan kestää korkeintaan siihen kunnes koira täyttää 12 vuotta.

– Voimme siis pitää Toivon kanssa yhteiset eläkkeellelähtöjuhlat, Laurila hymyilee.

”Olisi mukava nähdä läheisten kasvot”

Näkökyvyn asteittainen kadottaminen ei ole tehnyt Laurilasta katkeraa. Päinvastoin: hän korostaa saaneensa elämältä paljon.

– Kukaan ei voi saada elämässä kaikkea – eivät näkevätkään. Elämässäni on paljon asioita, jotka ovat hyvin ja joista nautin.

– Toki haikeus valtaa joskus mielen: olisi kiva nähdä läheisten, esimerkiksi omien lasten, kasvot.

– Toisinaan saatan kääntää pään merelle päin. Silloin näen sieluni silmin, miltä näyttävät meren aallot.

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen