Ensi sunnuntain, tuomiosunnuntain, ei enää tarvitse olla vanhan virren sanoin ”vihan päivä kauhistava, sydänjuuret värähtää.” Vaihtoehtoinen nimi on Kristuksen kuninkuuden sunnuntai, joka antaakin pyhään aivan toisen sävyn.
Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että Kristus, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on myös tuomari.
Toisaalta on hyvä, jos voimme sanoa, että on tuttu tuomari. Paljon huonompi juttu on, jos hän ei ole meille tuttu.
Millä perusteella tuomio annetaan? Onko kyse siitä, että on kunnon ihminen, käy kirkossa, rukoilee polvensa ruvelle? No ei.
Tuliko käytyä katsomassa vankeja ja sairaita?
Päivän evankeliumissa (Matteus 25:31–46) on hyvin vähän – jos lainkaan – puhetta jumalasuhteen hoidosta ja uskonnonharjoituksesta. Eikä siitä siististä ulkonaisesta lookista.
Sen sijaan tuomion perustaksi pannaan kovasti sosiaalisilta näyttäviä perusteita. Tuliko käytyä katsomassa vankeja ja sairaita? Järjestinkö ruokaa, vaatetta, asuntoa niitä tarvitseville?
Sen mukaan tuomion hetkellä jaetaan vuohiin ja lampaisiin, oikealle ja vasemmalle, sisään ja ulos.
Tässä Jeesuksen kertomuksessa on jännä ero Paavalin opetukseen ansaitsemattomasta armosta ja jumalattoman vanhurskauttamisesta. Kenties ero selittyy halulla painottaa lähimmäisestä huolehtimisen tärkeyttä.
Ehkä on hyvä palauttaa mieliin se, että tuomari on Jeesus Kristus. En siis minä. Minä en päätä kenenkään iäisestä osasta.
Kunpa vielä malttaisin olla arvostelematta muita heidän elämäntavastaan ja arvoistaan. Parannuksen tekeminen kun aina alkaa itsestä ja omista synneistä, ei toisten.
Tuomiosta puheen ollen: se voi olla myös vapauttava. Olkoon se sitä sinulle.
Kirjoittaja on eläkerovasti Kuopiosta
Mitä mieltä sinä olet? Kerro ja kommentoi!